Viime kuukausien aikana Helsingin raitiovaunupysäkeillä on nähty yllättäviä viestejä. Pimeässä loistavissa mainostauluissa esimerkiksi Helsingin Sanomat, Yleisradio ja mainostilaa myyvä JCDecaux ovat kommentoineet Israelin iskuja Gazaan. Hesari tuomitsi ”Israelin laittoman miehityksen ja palestiinalaisten kansanmurhan”, kun taas Yle kertoi olevansa ”Suomen kansan puolueeton äänitorvi. Paitsi, jos kyseessä on palestiinalaisten kansanmurha”. JCDecaux vaati tulitaukoa, koska sotiminen haittaa bisneksiä.

Pysäkeillä nähdyt kuvat eivät tietenkään olleet oikeita mainoksia. Asialla ovat olleet nimettömänä pysyttelevät aktivistit, jotka haluavat herätellä keskustelua Israelin hyökkäyksestä ja vuosikymmeniä jatkuneesta palestiinalaisalueiden miehityksestä.

Median tapaan käsitellä Israelin hyökkäystä Gazaan pettyneitä on riittänyt. Mainostauluihin julisteita levittäneiden lisäksi joukko aktivisteja jakoi joulukuussa kaupungilla lehtisiä, jotka vaikuttivat äkkiseltään Helsingin Sanomien erikoisnumerolta. Kyseessä ei kuitenkaan ollut Sanomien julkaisu, vaan parodialehti, jossa muun muassa tehtiin faktantarkastusta Hesarin artikkelille ja kiinnitettiin huomiota siihen, ettei lehti ole uutisoinut palestiinalaisalueilla tapetuista ja haavoittuneista toimittajista. Tuo parodialehti on luettavissa kokonaisuudessaan tämän artikkelin lopussa.

Yksi vastamainosjulisteita mainostauluihin levittänyt aktivisti kertoi, miksi moinen strategia ja aihe valikoituivat. Toiminnan luvattomuudesta johtuen hän ei kuitenkaan esiinny omalla nimellään, vaan kutsumme häntä Valoksi.

”Teemme tätä solidaarisuutena palestiinalaisille. Julisteissa olemme halunneet kyseenalaistaa sitä kuvaa, jonka suomalainen media palestiinalaisten tilanteesta välittää. Yle-uutisten ja Helsingin Sanomien uutisointi on puolueellista sekä moraalitonta, sillä ne ottavat sortajan kannan, ja tätä pitää ravistella. Olen hyvin kyllästynyt kyseiseen uutisoinnin tapaan ja siihen, kuinka palestiinalaisia epäinhimillistetään ja demonisoidaan.”

Kansainvälinen tapa

Suomessa ei ole kovinkaan usein nähty mainostauluihin luvatta levitettyjä julisteita. Maailmalla tätä strategiaa on kuitenkin kokeiltu moneen kertaan ja se on havaittu toimivaksi. Tekijöitä, tyylejä ja sanomia on riittänyt moneen lähtöön. Esimerkiksi New Yorkissa vuonna 2009 Public Ad Campaign -ryhmä kaappaamalla mainostilaa kiinnitti yleisön ja viranomaisten huomion siihen, että kaupungissa oli satoja mainostauluja, jotka oli rakennettu ilman lupaa: kahden New York Street Advertising Takeover -tempauksen jälkeen lukuisia luvattomia mainostauluja poistettiin katukuvasta ja monista alettiin periä vuokraa yhteiseen kassaan.

Vaikka Suomessa näitä luvattomia mainostaulujen haltuunottamisia ei ole usein nähty, eivät Israelin politiikkaa ja siitä uutisointia kritisoivat julisteet suinkaan olleet lajissaan ensimmäisiä. Esimerkiksi Elokapina-liikkeen kulutuskriittisiä julisteita on nähty bussipysäkeillä ilman, että mainostilaa myyvä yhtiö olisi niitä mainostauluihin kiikuttanut.

Syksyllä 2023 helsinkiläisten pysäkkien mainostauluissa puolestaan kommentoitiin suunnitelmia kaataa Itä-Helsingissä sijaitsevan Stansvikin alueen vanhaa metsää. Stansvikiin liittyvissä julisteissa oli Helsingin kaupungin graafisen ilmeen mukaisessa kehyksessä kuvat kahdeksasta Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan jäsenestä, jotka olivat metsän kaatamisen puolesta äänestäneet. Julisteessa he näennäisesti ottivat vastuun tulevasta. Tutussa logossa tosin luki Sellsinki, ei Helsinki. Julisteet herättivät vilkasta keskustelua sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa.

”Esimerkiksi kokoomuksen Otto Meri uhriutui ja alkoi kiukuttelemaan niistä julisteista X:ssä ja pian sadat tuhannet olivat nähneet ne. Samalla tavalla Palestiina-julisteemme herättivät huomiota ja kuvat niistä levisivät todella nopeasti. Hesarikin kirjoitti niistä.” 

Valo myöntääkin, että median toimintalogiikka tukee provosoivaa viestintää. 

Vaikka tilan lainaaminen tauluista on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi saada huomiota erilliselle asialle, voi valittu keino olla perusteltavissa ihan itsenäänkin. ”En kertakaikkiaan halua katsoa mainoksia, jotka tulevat silmille puhelimessa, televisiossa, metroasemilla, joka puolella. Antikapitalistinen toiminta on ollut minulle tärkeä vaikutin.”

Motivaationa hätä

Israelin hyökkäys yhdelle maailman tiheimmin asutuista alueista on tappanut kymmeniätuhansia, haavoittanut vielä useampia ja ajanut kodeistaan noin kaksi miljoonaa palestiinalaista. Valtaosin uhrit ovat siviilejä ja YK:n alainen, lasten oikeuksia puolustava UNICEF julisti jo joulukuussa 2023 Gazan maailman vaarallisimmaksi paikaksi lapsille. Ihmisuhrien ohella myös Gazan infrastruktuuri ja elämän edellytykset on tuhottu lähes totaalisesti ja israelilaiset poliitikot sekä sotilaat ovat puhuneet ”poltetusta maasta” ja ”poispyyhkimisestä”.

”Moni luulee, että tämä homma alkoi lokakuun seitsemäntenä, vaikka todellisuudessa miehitys on jatkunut vuosikymmeniä. Luulen, että ongelma on tiedon puute, ei välittämisen puute. Media uutisoi tilanteesta puolueellisesti ja epärehellisesti –– palestiinalaisten henkeä ei arvosteta samoin kuin israelilaisen henkeä. Päivinä, jolloin Israelin iskut ovat tappaneet Gazassa satoja ihmisiä, media uutisoi vain niistä muutamista, joita Hamas on tappanut. Valikoivalla uutisoinnilla media ohjailee, miten yleisö kokee tapahtumat.”

Vaikka on selvää, että Israelin perustamisen ja toiminnan taustalla on merkittävästi holokaustin synnyttämät traumat, eivät ne oikeuta mitä tahansa. 

”On väärin purkaa antisemitismin traumaa Palestiinan kansaan. Koettu vääryys ei oikeuta uutta vääryyttä.”

Nämä traumat luonnollisesti koskevat myös eurooppalaisia, joiden historiasta löytyy vahva antisemitismin perintö. Valo kuitenkin muistuttaa, että ”Israelin toimien vastustaminen liittyy sen harjoittamaan kolonialistiseen miehityspolitiikaan ja apartheidiin. Israelin valtion kritisoiminen ei ole antisemitismiä, ja on tärkeä erottaa sionistinen liike juutalaisuudesta. Tälläkin hetkellä antisionistiset juutalaiset protestoivat Palestiinan vapautuksen puolesta.”

Suomen suhdetta Israeliin määrittää osaltaan myös se, että ostamme sieltä toistuvasti asejärjestelmi. Valo haluaakin tuoda esiin myös tähän liittyvän suomalaisten vastuun ja osallisuuden tapahtumiin.

“Daavidin linko -asejärjestelmän ostaminen Israelista rahoittaa suoraan Israelin toteuttamaa kansanmurhaa ja nämä asekaupat tulisi peruuttaa heti. Sen lisäksi Suomen tulee ajaa Israelille pakotteita, pysyvää tulitaukoa ja oikeudellista vastuuta sotarikoksista.“

Israelilaisia asejärjestelmiä myös myydään juuri sillä argumentilla, että niitä on käytetty tositoimissa. Kun Suomi vuonna 2019 päätti hankkia aseita Israelista, totesi tuolloinen puolustusministeri Jussi Niinistö että ei ole haitaksi, että niitä on kokeiltu käytännössä.

Aseet auroiksi

Mainokset eri muodoissaan määrittävät merkittävällä tavalla kaupunkitilan estetiikkaa. Ne myös ohjaavat ihmisten käytöstä ja sitä, mihin ihmiset rahojaan ja aikaansa käyttävät. Koska mainonnassa ja sen avulla edistettävässä liiketoiminnassa on kyse isoista rahoista, on ymmärrettävää, että mainostilan luvaton lainaaminen herättää tunteita ja samoin huomiota. Tämä tietenkin tekee kapuloiden heittelystä rattaiden pinnojen väliin houkuttelevan vaihtoehdon aktivisteille, joilla ei ole resursseja tuhlattavaksi asti. Mitään hirvittävän erityisiä välineitä nämä tempaukset eivät tekijöiltä ole vaatineet.

Valo ei halua julkisesti avata toimintatapojansa sen tarkemmin, mutta toteaa, että netistä löytyy tähän liittyvää tietoa ja ohjeita runsaasti.

”Sieltä löytyy myös pdf-tiedostoja, joissa käydään seikkaperäisesti läpi se, kuinka mainostaulut saa auki ja kuinka valokuvista poistetaan metadata, jotta niiden jakaminen olisi turvallista. Kaikki tarvittavat työkalut listataan niiden käyttöä myöten.”