”All city” on graffitikulttuuriin liittyvä termi, joka viittaa kautta kaupungin näkyvään maalariin tai ryhmään. Eli kyseessä on kunniamaininta laaja-alaisesta toimeliaisuudesta.

All City on myös on kolmatta kertaa auennut graffiteista ponnistavaan taiteeseen keskittyvä pop up -galleria. Keväällä 2022 galleria avattiin kuukauden ajaksi Helsingin Kurviin ja saman vuoden joulukuussa ovet avattiin niin ikään kuukaudeksi läheisessä Arabian kaupunginosassa. Nyt All City on palannut Kallioon ja ovat ovat auki Aleksis Kiven kadulla kolmen kuukauden ajan lokakuusta joulun alle saakka.

Kaikissa All City -näyttelyissä on nähty lukuisia taiteilijoita, joilla on hyvin erilaisia tulkintoja siitä, miten graffiti saattaisi siirtyä galleria- ja kotiympäristöön. Samalla, kun katutilassa nähtäviä graffiteja pienemmät tutkielmat aiheesta joutuvat tinkimään koosta, kapinasta ja alkuvoimaisuudesta, tarjoavat näyttelyn teokset uusia tulkinnan mahdollisuuksia ilmaisumuodosta. Näyttelyn järjestämisestä vastaavat Rolle Hoberg ja Mika Nyberg, jotka molemmat tarkastelevat teoksia oman kokemuksen tuomalla näkemyksellä.

”Pitkää hommaa puurtaneita tuttuja ja tutun tuttuja hiphop- ja graffiti-skenestä”, kuvailee Nyberg näyttelyyn valikoituneita taiteilijoita. ”Tyyppejä, jotka tekevät taidettaan myös muille pinnoille kuin seinille ja juniin.”

Nyberg myöntää, että olennaisena voimavarana näyttelyä järjestettäessä on ollut rakkaus lajiin. ”Eikä kukaan muukaan järjestä tällaisia näyttelyitä ja näimme tässä taiteen mentävän raon”, hän lisää. 

Rolle Hoberg lisää myös ”viidenkympin kriisin” motivoivan sekä ”mielekkään ja tarkoituksellisen tekemisen löytämisen”. 

Alakulttuurin esittelemisen ohella näyttelyn olennaisena tavoitteena on myydä teoksia, saada myyntituloja taiteilijoille ja olisi hyvä, jos järjestäjät itsekään eivät jäisi tappiolle. Sikäli joulusesonkiin osuva ajoitus on sopiva ja totuttuun tapaan näyttelyssä kaikki teokset ovat kaupan. Kahdessa ensimmäisessä All City -näyttelyssä oli käytössä jatkuvan muutoksen malli, jossa asiakas sai haluamansa taulun mukaan välittömästi ja tilalle nostettiin varastosta seuraava taulu. Kolmannessa näyttelyssä konseptia on muutettu niin, että galleriaan on kuratoitu kolme kokonaisuutta, joiden vaihtuessa myydyt taulut luovutetaan ostajille.

Kuvallinen posseträkki

Nyt nähtävää ja aikaisempia All City -näyttelyitä siis yhdistää se, että taiteilijoita on paljon ja niiden punaisena lankana on taiteilijoiden erilaiset kytkeytymiset graffitikulttuuriin. Tämä asettaa näyttelylle omia rajoitteita ja toisaalta on rikkaus. Kukin taiteilija on lähtenyt hakemaan omaa tulkintaansa ilmaisumuodosta ja esillä olevat teokset ovat vimmaisen erilaisia niin tekniikaltaan kuin estetiikaltaankin. Katsojan on turha odottaa yhtenäistä ja eheää kokonaisuutta. Toisaalta, moneen suuntaan yhdestä lähtöpisteestä laukkaava näyttely tarjoaa kiinnostavan väläyksen siitä, mihin kaikkeen graffitista voikaan lähteä etenemään. 

”Olemme kuin posseträkki tai Hall of Fame, jossa erilaiset ihmiset tyyleineen tuodaan samaan tilaan ja jossa katselija näkee tyylien kirjon”, Hoberg kuvailee. Termi posseträkki viittaa alkujaan rap-kappaleeseen, jolla esiintyy useita muusikoita. Tämä äänten moninaisuus myös tarjoaa hyviä mahdollisuuksia taidekaupoista kiinnostuneille. 

”Tavoitteena on myydä teoksia ja siitä saaduilla tuotoilla pitää toimintaa yllä”, Nyberg toteaa. ”Se että artisti saa taidettaan maailmalle ja siitä järkevän korvauksen on tavoite.” On kuitenkin hyvä huomauttaa, että tässä yhteydessä ”järkevä korvaus” ei tarkoita tuhansien eurojen hintalappuja, vaan taide lähtee halukkaiden mukaan hyvinkin kohtuullisella hinnalla.

”Teosten myynti on oleellista”, Hoberg jatkaa. ”Jos ei myydä, toiminta lakkaa. Olemme aina erityisen iloisia, kun näyttelystämme myydään teoksia muille kuin alakulttuurin sisällä oleville ihmisille.”

Hoberg myöntää, että näyttelyn järjestäjät eivät ole kovinkaan laskelmoivia ja asiakaslähtöisyydenkin kanssa on toisinaan niin ja näin. He kuitenkin luottavat tekijöiden ja teosten uskottavuuteen. Toiminnan esikuvina toimivat ”erityisesti 80-luvun puolivälin skeittikaupat, analoginen meininki ja ruohonjuuritason rehellisyys”.

Kiinnostus kasvaa

Rolle Hoberg kertoo All City -näyttelyiden takana olevan myös huomio siitä, että graffitista ponnistava taide on vähitellen löytänyt yleisönsä ja tämä näkyy myös markkinoilla.

”Ajatus galleriasta sai alkunsa kun nähtiin, miten ystävien pilipalihinnalla tutuille myymät taulut tulivat pian jälleenmyyntiin huutokauppoihin, joissa hinnat ovat aivan eri luokkaa ja taiteilijoille ei tästä siivua enää irronnut. Se ärsytti.”

All Cityn tarkoitus on vastata kiinnostuneiden toiveisiin ja pitää langat taiteilijoiden omissa käsissä ainakin näyttelyn verran. Tavoitteena on myös houkutella uusia yleisöjä graffitin äärelle. Kaikki porukan näyttelyt on järjestetty paikoissa, joihin suuremmankin yleisön on helppo päästä ja kynnys halutaan pitää matalana kaikille. Kohtuullisten hintojen ohella tämä tarkoittaa sitä, että yleisöä ei odota mikään skeneluola ja ovesta saa astua, vaikka tarkasteltava kulttuuri olisikin vieraampaa.