Häiriköiden leffakerho: Eläintuotannon julma kiertokulku

DocPoint-festivaali järjestetään tänä vuonna poikkeuksellisesti verkossa. Ohjelmistosta löytyvä, Viktor Kossakovskyn dokumentti Gunda on henkilökuva Gunda-nimisestä emakosta, joka elää epänormaalin idyllisellä norjalaisella luomutilalla. Kerronnan väleihin on leikattu kohtauksia muilta farmeilta: maitotilan lehmät säntäävät pihatostaan ulos ja juoksevat kuin biisonilauma, tuotannosta vapautuneet huonokuntoiset kanat tuntevat ensi kertaa maan jalkojensa alla, yksijalkainen kana liikkuu ketterästi puiden seassa, naudat hätistelevät toverinsa naamalta kärpäsiä harmonisessa vastavuoroisuudessa.

Gundan henkilökohtainen draama on kuitenkin elokuvan keskiössä.

Valtaosa emakoista viettää jopa puolet vuodesta häkissä, joka estää heitä kääntymästä. Perustelu tälle on se, että ahtaissa tiloissa liikkumaan pääsevä emakko saattaisi musertaa porsaansa. Tämä arvio varmasti pitää paikkansa. Gunda-dokumentissa näemme, kuinka varovasti Gunda liikkuu pienten porsaidensa kanssa ja asettuu makuulle niin, että yksikään heistä ei jää jalkoihin.

Filmin alussa Gunda synnyttää ison katraan pikkuruisia porsaita. Tuotantoon jalostetut siat synnyttävät kaksinkertaisesti porsaita luonnonvaraisiin verrattuna, kaikille ei välttämättä riitä ravintoa. Häiritsevässä kohtauksessa Gunda näyttää tappavan porsaista heikoimman. Katsojan ei auta kuin luottaa siihen, että jokin perustelu emolla teolle on.

Sanallista kontekstualisointia tai ihmispuhetta dokumentissa ei ole lainkaan. Henkilöiden käyttäytymistä ei tulkita. Tästäkin syystä Gunda väistää perinteisen luontodokumentin karsinan. Kossakovsky itse haluaa määritellä dokumentin ennen kaikkea taiteeksi, ei journalismiksi. Tarkoitus ei ole selittää, vaan näyttää.

Itselleni elokuvan jännite alkaa pingottua jo ensikohtauksesta. Gundalle on suotu parhaat mahdolliset edellytykset viettää mukavaa elämää – vaikka Helsingin Sanomien toimittaja tulkitsikin dokumentin todistavan sian elämän rumuudesta, inhottavuudesta ja likaisuudesta (toimittaja ei kenties tiedä, millaisissa olosuhteissa siat ihmisyhteiskunnassa tavallisesti elävät). Synnytys kuitenkin antaa ymmärtää, että Gunda tuskin elää turvakodissa. Alkaa jännitys siitä, mitä ja milloin porsaille tapahtuu. Katsoja tietää, että luvassa on tragedia, päähenkilö ei (toki jälleen voimme vain arvailla, onko kyseessä Gundan ensimmäiset lapset vai onko hän käynyt saman tilanteen läpi jo aiemmin).

Pitkät kohtaukset porsaiden ihanasta lapsuudesta viilentävine mutakylpyineen ja antoisine tonkimismaineen äidin hoivassa rakentavat toiveikkaitakin odotuksia: ehkä kyseessä on sittenkin hyvän mielen filmi ja tämä on harvinainen tapaus, jossa turvakotiin tullut emakko saa kerrankin kasvattaa lapsensa elämää eikä ihmisten ruuansulatusta varten.

Vielä on aikaa.

Koneen ääni keskeyttää perheen arjen. Niitylle ajaa traktori: vääjäämättömästi maata polkeva jättimäinen rengas saa edustaa ihmistä. Ajoneuvo peruuttaa Gundan asumuksen viereen. Näemme vain kontin rautaisen seinän ja kuulemme porsaiden ääntelyn sen sisältä. Traktori ajaa pois, äänet katoavat. Gunda jää etsimään lapsiaan.

Ehkä hänet saatetaan viikon päästä uudestaan raskaaksi.

Dokumentti ei kerro ”elämän kiertokulusta”. Elokuvan muut henkilöt näyttävät, että elämä on paljon muutakin kuin millaiseksi ihmiset ovat sen tuotantoeläimille suunnitelleet. Gundan henkilökuvan kautta välittyy nimenomaan eläintuotannon sykli, joka idyllisimmilläänkin on epäinhimillinen ja piittaamaton.

Viktor Kossakovsky: Gunda (2020)

Elokuva tulee katsottavaksi 48 tunnin ajaksi alkaen la 30.1. klo 12. Lipunmyynti elokuvaan alkaa 30.1. klo 12.00

Jari Tamminen