Rääväsuisen, lasten puolesta kampanjoiva ja sotaa vastustava taiteilija  kopioi kaupallista kuvastoa häpeämättä.

Kuten kunnon kulttuurihäirintään ja etenkin vastamainosprojekteihin kuuluu, brittitaiteilija Darren Cullenin taide ammentaa innoitustaan mainonnan ja kulutuksen maailmasta.

Häiriköt-päämajan edustajat tapasivat Cullenin Lontoossa jossa osallistuimme yhdessä Cullenin, Jani Leinosen, Sara Kärpäsen, Eeva Kempaisen ja Mel Evansin kanssa Suomen Lontoon instituutin Culture Jam – Round 1 -seminaariin.

Cullen omii kaupallista, graafisesti viettelevää pintamaailmaa ja paiskaa oman taiteelliset tuotteensa julmina, raadollisina ja ravistelevina – suorastaan liian todellisina – ohikulkijoiden arjesta ja nautinnonhalusta himmentyneille katseille.

Pikkulasten pikavippejä promoama kampanja nostatti netissä vihamyskyn. Onneksi. Reaktio osoittaa, ettei ihan kaikki sentään voi mennä läpi tai olla hyväksyttyä.  ”Tämä on järkyttävää!”, mekkaloitiin verkossa. ”Jos tämä on totta, toivon että kuolet tuskallisesti”, kirjoitettiin koronkiskurikauppiaalle.

Kun Cullen osana tätä taideteosta avasi lasten pikavippejä kauppaavan toimiston Lontoossa, ohikulkija kävi melkein kimppuun. ”Eikö mielestäsi ole väärin myydä lainoja lapsille?”, tämä huusi. ”Tietenkin on!”, vastasi Cullen. Mutta vihastunut oikeudentuntoinen kansalainen poistui kai luullen, että Cullen oli tosissaan.

Yhdysvaltalainen Huffington Post -verkkolehti kirjoitti teoksesta hillittömän reportaasin, se löytyy tästä linkistä.

Cullenin teokset värikkäine reaktioineen saavat miettimään taideteoksen rajoja. Jos teos alkaa siitä, kun Cullen julkaisee kaupallisiksi naamioiduilla verkkosivuillaan lainatarjouksia lapsille ja mainoksia olemattomista pikavipeistä, ulottuuko teos myös pubeihin, joissa suuttuneet ihmiset meuhkaavat lasten kaupallista hyväksikäyttöä vastaan?

Jotkut taiteilijat pitävät taideteoksen rajana teoksen nimeämisen kiinteyttämää rajaa, eli teos on se ja vain se, mitä mitä on ripustettu seinälle, veistetty patsaaksi tai tallennettu liikkuvana kuvana ja minkä taiteilija on viimeistään esillepanon yhteydessä teokseksi nimennyt. Teos voi olla myös performanssi, joka alkaa ja loppuu sovittuna aikana.

Varsinkin kulttuurihäirinnässä teoksen voisi ajatella ulottuvan vielä kauemmaksi: sen aiheuttamaan reaktioon ja joskus jopa jonkinlaiseen maailman korjaamisen prosessiin – toivottavasti hyvään suuntaan. Teoksella saatetaan halutaan konkreettista muutosta, jolloin toivotaan, että tavoite saavutetaan teoksen herättämän reaktion ansiosta.  Etenkin silloin voisi lukea reaktion olevan osa teosta.

Mutta reaktiot voivat olla osa teosta silloinkin, kun ne ovat erilaisia kuin taiteilija ennusti tai rohkeni toivoa.

Lontoossa Cullen kertoi lasten pikalainateoksen syntyneen hänen omasta suuttumuksestaan korkeakorkoisia aivan liian helposti lunastettavia – ja liian paljon mainostettuja – vippejä kohtaan. Korkeakorkoiset ja koukuttavat lainat ovat mekanismi, jolla jo köyhät perheet ajautuvat ojasta aina vaan syvempään allikkoon.

”Joulupukki antaa enemmän rikkaiden lapsille kuin köyhien lapsille.”

Tämä teos oli mainostaulutaidetta, eli se oli esillä isoissa tienvarsien mainostauluissa.

Cullenin työt ovat poliittisia ja erittäin brittiläisiä. Skottitaiteilijaa suututtaa maansa sekaantuminen sotiin. Armeija mainostaa paljon, ja se tekee väkivallasta Action man -nukelle välttämättömän hyveen isänmaallisuuden kautta.

Viihde-elokuvien ja television myöhäisiltojen sarjojen prime time -aika on useimmiten varattu pelien kaltaiselle väkivaltaviihteelle. Nautintoa hakevaan taistelujännitykseen eivät mahdu sodan seuraukset: vammat,  psyykkiset traumat ja ruumispussit. Juuri niistä Cullen on tehnyt protestoivaa taidetta.

Cullenin muka lapsille suositeltavan sotilasnuken sanoma iskee isänmaallisen britin tajuntaan julmemmin ja suoremmin kuin pelkkä ohimenevä uutisvirran palanen tai fiktiojännärin vammautunut sivuhenkilö.

Cullen ei vetoa sotaa vastaan kriisin varsinaisten uhrien avulla, eli hän ei hae myötätuntoa varsinaisen sotatantereen viattomien asukkaiden (naisten, lasten tai pakolaisten) kautta, vaan suuntaa viestinsä suoraan heille, joille markkinoidaan liittymistä armeijaan. Toisin sanoen, hän adoptoi valtavirran keskellä uivan mainonnan muuttaen pelkästään Dead Action Man -nuken  ”ennen”-statuksesta miesparan onnettoman sotakokemuksen ”jälkeen”-tilaan.

Iso-Britannian lelukaupoissa myös oikeat lapsille tarkoitetut nuket ja aseet todellakin mainostavat sotasankaruutta lapsille. Dead Action Man vie ajatuksen pidemmälle ja se esittää kuollutta brittisotilasta, jolla mainoksissa leikkivät lapset, nuo tulevaisuuden sankariruumiit.

Ostaisitko tämän lapsillesi? Miksi et? Mihin vedät lapsille soveliaan sotalelun suhteen? 

Cullenin Dead Action Man -mainosvideo on osa laajempaa teosta. Melkein tekisi mieli sanoa ”ei heikkohermoisille”, mutta hei, sehän on nukke! Veterans for Peace UK, brittiveteraanien rauhanjärjestö, on ottanut nuken ja videon osaksi sodanvastaisia kampanjoitaan.

Suomalainen katsoja miettii miten Naton puolesta intoilevat isänmaan ystävät suhtautuisivat Cullenin taiteeseen ja kestäisikö sinivalkoinen sotilaallisuus ajatusta suomalaisista muuttumassa sotilasliiton määrittelemän oikeuden uhriksi.

”JOIN THE FUCKING ARMY”. ”MAKE STUFF DEAD”.  Iskulauseet paljastavat, mistä pohjimmiltaan on kyse. Armeijan sanoma kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Lisää Darren Cullenin teoksia hänen sivuillaan ”Spelling Mistakes Cost Lives”.

Häiriköiden Lontoon-reissun hedelmiä on luvassa jatkossakin. Jari Tamminen on jo kirjoittanut keskusteluun osallistuneen Mel Evansin edustamasta Liberate Tate -hankkeesta tänne.

Finnish Institute julkaisi tiviin selostuksen Culture Jam – Round 1 -seminaarista.