Vastamainosten opettamiselle ja oppimateriaalin tekemiselle on syntynyt uusi koti. Spektaakkeliakatemiassa yhdistyy taidenäyttely ja opetus. Spektaakkeliakatemia yhdistää vastamainosten avulla taiteen, aktivismin ja opetuksen toisiinsa saumattomaksi kokonaisuudeksi. Häiriköt-päämajan pääjohtaja Jari Tamminen toimii jatkossa myös Spektaakkeliakatemian arkkikanslerina.

Vaikka Spektaakkeliakatemia pyrkii puhuttelemaan kaikkia yhteiskunnallisesta taiteesta kiinnostuneita tulee opetus olemaan keskeinen osa toimintaa jatkossa.

Hollywoodia voi perustellusti kuvailla 1900 ja 2000-lukujen menestyneimmäksi propagandakoneeksi. Hollywoodin taikatehdas on tuonut verkkokalvoillemme spektaakkeleita, jotka ovat puolestaan vaikuttaneet siihen, kuinka suhtaudumme Yhdysvaltoihin ja sen tekemisiin. Kylmän sodan velloessa Neuvostoliitto yritti vasaroida omaa propagandaansa ihmisille, mutta Yhdysvalloissa keksittiin kuorruttaa viesti hunajalla ja näin saatiin ihmiset jopa maksamaan tuosta viestistä. Samalla Hollywoodissa otettiin opiksi muun muassa Leni Riefenstahlin natsi-Saksalle tekemistä propagandaelokuvista ja sama kuvasto siirrettiin osaksi viihdeteollisuuden palettia. Sittemmin tuo sama kuvasto on päätynyt jopa osaksi suomalaista viranomaisviestintää.

Mutta miksi Spektaakkeliakatemiaa tarvitaan?

2000-luvun muuttuvassa mediaympäristössä ja yhteiskunnassa viestinnän keinot ja muodot ovat muuttuneet dramaattisesti. Tarvitsemme kaikki ymmärrystä tästä muutoksesta ja pyrimme vastaamaan tähän tarpeeseen omalta osaltamme.

Hahmotamme toimintakenttämme siten, että samalla kun journalismi on löytänyt uudenlaisia tapoja olla on taidemaailma puolestaan ottanut aimo harppauksia kohti aluetta, joka on aikaisemmin ollut aktivistien temmellyskenttää. Aktivistit taas ovat löytäneet uusia luovia tapoja sekä kanavia ajaa asiaansa. Me tutkimme tätä ristiaallokkoa ja pyrimme tekemään sen toimintalogiikkaa näkyväksi.

Keskeinen osa toimintaamme on jatkossakin tuottaa vastamainoksia. Vastamainoksemme putoavat sinne meitä kiinnostavaan taiteen ja aktivismin rajapintaan. Vastamainokset ovat myös tyyliltään hyvin pitkälle vietyä ja palkittua kuvajournalismia. Näiden teosten määritteleminen puhtaasti taiteeksi, pelkästään aktivismiksi tai journalismiksi olisi kuitenkin virhe. On täysin mahdollista, että ne ovat yhtä aikaa montaa eri asiaa, eivätkä nämä himmennä toisiaan. Vastamainosten ympärille kokoamme tietopaketteja, artikkeleita, näyttelyitä ja erilaisia tapahtumia, opetusta unohtamatta.

Vastamainokset muistuttavat meitä siitä, että on tärkeää kohdistaa kriittinen katse myös mainoksiin, sillä mainokset määrittävät hyvin pitkälle sitä miten me olemme ja elämme elämiämme. Mainokset ovat aivan liian tärkeitä, jotta ne voisi jättää pelkästään mainostajille.

Sen lisäksi, että voimme oppia lukemaan mainoksia, voimme näiden teosten avulla tarkastella yhteiskuntaamme sellaisena, kuin millaisena se näyttäytyy mainosten kautta tulkittuna. Välittyvä kuva on liioiteltu ja vääristynyt, ja samalla vakava ja ilakoiva. Vastamainokset ovat sikäli kaikki täysin valheellisia, että mainostajat eivät ikinä olisi näin rehellisiä viestinnässään. Toisaalta, teosten absurdeiltakin tuntuvat väitteet ovat kaikki totta.

Spektaakkeliakatemiaa kasatessa mielessäni onkin pyörinyt sitaatti Scarface-elokuvan Tony Montanalta: ”I always tell the truth. Even when I lie.”

Elämme spektaakkelin yhteiskunnassa, jossa kiiltävä julkisivu on usein sisältöä tärkeämpää. Yksi spektaakkelin ilmenemismuoto ovat mainokset. Ne ohjaavat käytöstämme ja vaikuttavat siihen miten elämme elämiämme. Mainokset synnyttävät haluja ja näihin haluihin pyrimme vastaamaan ostamalla tuotteita. Me emme kuitenkaan ole kulutustottumustemme summa ja meidän tulisi tarkastella ostopäätöksiämme ja niihin vaikuttavaa viestintää kriittisesti.

Tervetuloa Spektaakkeliakatemiaan.