Laura Cemin, Maarit Bau Mustonen, Iiris Kaarlehto, Olga Spyropoulou & Özgü Gündeşlioğlu: Bones et al.

Ruumiinosia, kirjaimia, pilareita; pilareita, jotka muistuttavat kirjaimia, kirjaimia, jotka
muistuttavat ruumiinosia. Myös vettä, sulamista, liukenemista, temppeli, pulma.
Audre Lorde kirjoitti, että ”runous ei ole vain unta ja näkyjä; se on elämämme
luurankoarkkitehtuuri.”1
Esineet ovat tilassa, ja myös katsojan ruumis on tilassa. Töiden ruumiit. Uniikki tilanne, joka
kannattelee maailmaa.

Ajattelen lukemista.
Näiden ruumiiden, pylväiden, osien, tilojen, suhteiden, luiden lukemista. Lukemista ei objektien
kohtaamisena, vaan että tapaa
jonkun, joka näyttää itseensä käpertyneeltä, sen vaivihkainen esiintyminen, tai jonkun, joka
vaikuttaa pysyvältä, sen huomaamaton liike.
Ruumiiden tapaaminen, tapaus, sen lukeminen. Miten ne koskettavat silmiäni.
Miten on moneutta, kirjavuutta. Mitä on sisällä ja mikä on ulkona.
Ajattelen esiintymistä.
Mikä kaikki esiintyy? Miten?

et al.
Lyhenne latinan kielen sanoista et alia, suomeksi ym. ”ynnä muut”.
Ketkä muut esiintyvät? Kirjaimet, pylväät, kieli, savi, muistokirjoitukset. Ehkä myös ilma,
lattia, katto, lvi-asentajat, aurinko. Ketkä kuuluvat yleisöön? Luut ynnä muut?2

Ajattelen kannattelua.
Mitä katseeni kantaa? Ketkä kaikki mahdollistavat tämän kokoontumisen? Luut ovat
kannattelijoita. Myös kirjaimet. Kirjaimet kannattelevat kieltä, välittävät viestejä. Myös
linnut kantavat viestejä. Myös taiteilijat. Koneen Säätiö ja Helsingin kaupunki tukevat
galleriaa. Voisivatko taideteokset olla kannattelijoita?

Miten ruumiini asettuu taideruumiiden kanssa? Miten se eroaa?

Ajatella, onko tämä taideteos vai teoksen luu?

Mille tämä on luuranko?