Voima 20 vuotta sitten
Ensimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Juttusarja palaa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsitellyt parin vuosikymmenen ajan.
Joulukuun 18. päivä vuonna 1878 Georgian Gorissa, Venäjän keisarikunnassa, syntyi Josif Vissarionovitš Džugašvili, henkilö, joka myöhemmin tunnettiin nimellä Stalin, “teräsmies”. Hän hallitsisi maata, joka tunnettiin nimellä Neuvostoliitto.
Peräti 126 vuotta Džugašvilin syntymän ja huikeat 51 vuotta hänen kuolemansa jälkeen Voima-lehden numerossa 4/2004 Julle Tuuliaisen aiheena oli Stalinin valheiden ja väkivallan heijastumat.
Stalinia Suomessa ihailleet ihmiset eivät olleet kyenneet näkemään Neuvostoliiton hirmuisia puolia, kuten vankileirejä, ihmisoikeuksien totaalista puuttumista ja valtarakenteiden korruptiota.
Otsikon Stallareita & diinareita alla Tuuliainen kirjoitti: ”Viime aikoina on heitetty ilmaan ajatuksia siitä, että 1970-luvun suomalaisille stallareille pitäisi asettaa jonkinlainen totuuskomissio, jotta nämä voisivat tunnustaa silloiset syntinsä. Niin mitkä synnit? Olihan se väsyttävää, kun jokaisessa kapakan loosissa istui aina vähintään yksi kaikkitietävä selittämässä, että Neuvostoliitto on työläisten paratiisi ja että jokainen siinä maassa käynyt, joka yritti valottaa totuutta, oli pelkkä fasistien äänitorvi.”
Tuuliainen ei kuitenkaan jämähtänyt tähän syntien ruotimiseen, vaan piti juttunsa loistavasti balanssissa: ”Samaan aikaan 1970-luvun lopulla vaikutti pääkaupunkiseudulla omituinen diinariaalto. Monopoliasemassa oleva nuortenlehti innosti kakaroita diggailemaan 1950-luvun jenkkimusaa ja pukeutumaan samalla tavalla kuin rapakon takana pukeuduttiin pari vuosikymmentä aiemmin.”
Elokuvatähti James Deanin nimestä väännetty sana diinari ei enää viitannutkaan vain viattomaan purkan jauhamiseen iskelmien tahtiin.
”Hyvin pian siihen alkoi liittyä uusfasistisia piirteitä. Diinareiksi kutsuttujen mielestä kaikki erilaiset, kuten hipit, punkkarit, erirotuiset, prostituoidut, homot, pultsarit, pilvenpolttajat ja kommarit, piti karkottaa maasta alituisen väkivallan uhalla. Ja väkivaltaa riitti. Lukemattomia vähemmistöjen edustajia pahoinpideltiin sairaalakuntoon, joitakin otettiin hengiltä. – – Sotaveteraaneja nämä olivat ihailevinaan, mutta kävivät kuitenkin hakkaamassa pultsareita Pasilan metsien hökkeleissä.”
Lopulta diinarimeno kuihtui, mutta muutamat juuri tästä poppoosta ryhtyivät rasistiskineiksi eli uusnatseiksi.
Bussinkuljettaja, kansainvälinen seikkailija ja lukuisia pornolehtiä innokkaasti avustanut kirjoittaja Julle Tuuliainen kuoli nopean sairauden murtamana vuonna 2017. Moni Tuuliaisen tunteneista miettii usein, mitä mieltä hän olisi nykypolitiikasta, jossa tunne muuttuu totuudeksi ja poliittiseen valtaan pääsee nousemaan raivoa lietsomalla. Aikoinaan Tuuliainen osasi katsoa asioiden eri puolia, eikä häntä voinut hämätä whataboutismilla eli siirtämällä keskustelua yhdestä vääryydestä toiseen:
”Ehdotan, että jos totuuskomissiota tarjotaan 1970-luvun äärivasemmistolle, sinne kutsutaan syntejään tunnustamaan myös saman aikakauden äärioikeisto. Siis nämä diinarit.”
