#vaalikahvit
Blogissa Markku Tuhkanen käsittelee lavealla otteella eduskunnan ja kotimaan politiikan edesottamuksia.
Pian sinäkin huomaat, että vahingosta viisastuu vain vahingossa, jos sittenkään.
Pekka Haavisto (vihr.) on toiminut kuten ulkoministerin kuuluukin. Hän on pyrkinyt auttamaan äärimmäisessä hädässä ja kohtuuttomissa oloissa viruvia Suomen kansalaisia.
Ulkoministeri on ottanut tosissaan maamme sitoutumisen lasten oikeuksien kunnioittamiseen. Oman etunsa kustannuksellakin.
Viisitoista suomalaista lasta on päässyt pois epäinhimillisistä olosuhteista. Toivottavasti kaikki loputkin tänne haluavat suomalaiset leirilapset äiteineen pystytään kotouttamaan.
Maamme viranomaisilla on oltava kykyä tarvittaessa selvittää, ovatko aikuiset syyllistyneet rikoksiin. Ketään ei voida tuomita ilman näyttöä eikä varsinkaan huutoäänestyksellä. Ei, vaikka mylvintä kuuluisi eduskunnasta.
Ulkoministerin ja konsulipäällikön välille syntynyt skisma ei ole tavaton julkishallinnossa. Kunpa veronmaksajat saisivatkin tietää, kuinka paljon aikaa ja rahaa tuhlataan henkilökohtaisten kukkotappelujen vuoksi.
Virkamiehen siirto toisiin tehtäviin vastoin tahtoa ei sekään yllätä. Esimerkiksi poliittiset nimitykset suurlähettiläiksi ovat sotkeneet monen diplomaatin urasuunnittelun ulkoasiainhallinnossa. Puolustushallinnossa on siirtovelvoite, ulkoministeriössä siirtoon suostuminen oli aiemmin edellytys nousevalle uralle.
Se, että kokenut virkamies toi riidan omilla kasvoillaan julkisuuteen onkin tässä uusinta uutta. Hyvää on, että virkavastuun rajat tuodaan näkyviksi kansalaisille.
Maan poliittisella johdolla on silti oltava käytössään jokin instrumentti, jolla herkissä poikkeustapauksissa pystytään toimimaan nopeasti ja joustavasti. Kylmän sodan vuosina se taisi olla juuri ulkoministeriö.
Historian mustille lehdille tästä surkeasta jupakasta jäävät lopulta kansanedustajat. Kymmenikkö, joka aloitti tympeän savustuksen ja perustuslakivaliokunta, joka omalla toiminnallaan pudotti itsensä muiden valiokuntien kastiin.
Miten ammattipoliitikot kokoushuoneeseen astuessaan voisivatkaan yhtäkkiä muuttua hurskaiksi oikeudenpalvelijoiksi? Sitä miettinee nyt useampikin kansalainen.
Irvokkainta tässä kaikessa on, että aikuiset ihmiset voivat kiihkoilla ja märehtiä tällaista asiaa peräti vuoden! Samaan aikaan suomalaiset lapset voisivat kai heidän puolestaan rauhassa riutua viheliäisissä leirioloissa.
P.S. Muistin virkistämiseksi kymmenen kansanedustajaa, jotka heittivät ensimmäisen kiven: perussuomalaisten Mari Rantanen, Veijo Niemi, Jari Ronkainen, Jussi Wihonen ja Tom Packalén, kokoomuksen Heikki Vestman, Kalle Jokinen, Kari Tolvanen ja Wille Rydman sekä kristillisdemokraattien Sari Tanus.
