Viimeisen vuoden aikana moni on ollut seuraavan kysymyksen äärellä: mikä ihmeen NFT? NFT:t eli non-fungible tokenit ovat lohkoketjutekniikalla luotuja tiedostojen, kuten esimerkiksi kuvien, giffien tai musiikkikappaleiden, yksilöityjä omistusoikeuksia. Tekniikkaa on kiitelty esimerkiksi siitä, että se mahdollistaa kaupankäynnin digitaalisella taiteella. Ilmiöstä ovat innostuneet taiteilijoiden ja taidekeräilijöiden lisäksi kryptosijoittajat, jotka ovat olleet synnyttämässä viime keväällä puhjennutta taloudellista kuplaa. Monet menettivät valtavasti omaisuuttaan pumpattuaan rahojaan kuumille kryptomarkkinoille. 

Tutkimukset osoittavat, että NFT-teknologiaan liittyy isoja energiataloudellisia ongelmia. Suurin osa NFT:stä luodaan Ethereum-lohkoketjun avulla. Yhden Ethereumilla luodun NFT:n aiheuttama energiankulutus vastaa keskimäärin yhden EU-kansalaisen kuukauden sähkönkulutusta. 

Ongelma ei ole yksittäinen NFT vaan se millä volyymillä NFT:tä tehtaillaan ja paljonko siitä maksetaan. Suomalaisista muusikoista Kauko Röyhkä oli ensimmäinen tunnettu artisti, joka päätti julkaista levynsä NFT:nä. Röyhkä myy tällä hetkellä levystään 300 kappaleen painosta 50 euron kappalehintaan. Jos oletetaan, että levyt on yksilöity Ethereum -alustan kautta, Röyhkän uuden levyn tekeminen vastaa keskimääräisen yhden eurooppalaisen 25 vuoden sähkönkulutusta. 

Olennainen kysymys on, missä kryptot louhitaan. Kazakstan, joka on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin kryptojen louhija, tuottaa energiansa lähes kokonaan kivihiilellä, öljyllä ja maakaasulla. Suurimmassa tuotantomaassa, Yhdysvalloissa, jotkut yritykset ovat ottaneet käyttöön vanhoja sähkölaitoksia tuottaakseen energiaa serverikeskuksilleen. Pelkästään bitcoinien louhiminen vaatii saman verran energiaa kuin koko Argentiinan valtio käyttää. Ethereumilla on puolestaan sama energiantarve kuin Irlannin valtiolla.

Myös taiteilijoiden on puntaroitava tarkkaan omien töidensä ympäristövaikutuksia: mitä enemmän tuotat NFT:tä, sitä suuremman ympäristövaikutuksen jätät.

Louhinnan ympäristövaikutukset tiedostetaan, ja monet niiden puolustajat laittavat toivonsa uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen. Vaikka uusiutuvaa energiaa tarvitaan ilmastokriisin hillitsemisessä, on hyvä muistaa, ettei sekään synny pyhällä hengellä. Pelkästään yhden tuulivoimalan rakentaminen vaatii valtavasti metalleja ja harvinaisia maamineraaleja. Yhdessä voimalassa tarvitaan pelkästään 67 tonnia kuparia. Jotta tämä määrä saadaan tuotettua, joudumme kaivamaan maata noin 50 000 tonnia. Tuhoamme siis valtavan määrän luontoa saadaksemme tuotettua käyttöömme pienen määrän vihreää energiaa.

Geologian tutkimuksen laitoksen uuden tutkimuksen mukaan tiedossamme olevat mineraalivarat eivät edes riitä korvaamaan fossiiliseen energiaan perustuvaa infrastruktuuria uusiutuvalla energialla. Helposti käyttöön otettavat mineraalit alkavat loppua. Jatkossa ne on pakko kaivaa yhä vaikeammista paikoista kuten valtamerten pohjista. 

On aiheellista kysyä, ovatko kryptot niiden tuottamiseen kuluvan energian ja luonnonvarojen arvoisia? Vastuu asiasta ei ole yksin kryptosijoittajilla tai louhijoilla. Myös taiteilijoiden on puntaroitava tarkkaan omien töidensä ympäristövaikutuksia: mitä enemmän tuotat NFT:tä, sitä suuremman ympäristövaikutuksen jätät.

Edit 31.8.2022

Etherum tiedotti elokuun puolivälissä useita vuosia viivästyneestä The Merge -päivityksen tulevan syyskuussa. Sen luvataan leikkavan lohkoketjun ilmastovaikutuksia 99,95%. Kolumni on kirjoitettu alunperin toukokuussa 2022, jolloin Etherumin päivityksen ilmestymispäivästä ei ollut tarkempaa tietoa. Juttu julkaistiin alunperin Voiman numerossa 5–6/2022 (ilm. 13.6.2022)  ja sen verkkojulkaisu viivästyi kesälomien vuoksi.