Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Maria Haanpää
Ilmastouutisia 16.–22.8.
Arktisen merijään epänormaali niukkuus vaikeuttaa tyynenmerenmursujen elämää taas tänäkin vuonna. Jää on käynyt niin vähiin, että Tšuktšimerellä mannerjalustan alueella merijäästä on jäljellä vain rippeet. Tienoon mursut lepäilisivät mieluiten juuri sillä jäällä, koska sieltä käsin ne voisivat sukeltaa ravinnonhakuun sopivan mataliin vesiin. Nyt mursut näyttävät lähteneen liikkeelle aivan kuin merijäätä etsimään, uutisoi Reuters.
Tutkijat kiinnittivät heinäkuussa radiolähettimen neljäänkymmeneen Tšuktšimerellä kohtaamaansa mursuun. Mursujen liikkeitä on sittemmin seurattu satelliitin avulla. Kertyneisiin havaintoihin voi perehtyä USGS:n nettisivulla. Tätä kirjoitettaessa sivulla on katseltavissa animaatio, joka näyttää mursujen liikkeet jaksolta 17.7.–11.8. Osa seurannassa olevista mursuista näyttää siirtyneen Alaskan rannikolle jo sinä aikana. Tuoreempiakin satelliittiseurantatietoja on vielä odotettavissa.
Viime keskiviikkona eli 17.8. eräässä Alaskan pohjoisilla vesillä tehdyssä merinisäkkäiden lentolaskennassa havaittiin jo noin kahdeksantuhatta mursua rannalla hieman Point Laystä pohjoiseen. Laskennan päiväraportti (pdf) kertoo havainnollisen valokuvan kera, miten mursut olivat rannalla kahtena tiiviinä laumana, jotka olivat nekin aivan lähekkäin. Toisessa laumassa oli noin kolmetuhatta ja toisessa noin viisituhatta yksilöä.
Mursuemo ja sen noin yksivuotias poikanen kaltaistensa seurassa. Kuva on otettu merenrannalla Point Layn lähettyvillä viime syyskuussa. Viime vuonna jääpula ajoi arviolta 10–20 tuhatta tyynenmerenmursua Alaskan rannoille. (Kuva: U.S. Geological Survey)
WWF Climate Blog täydentää vielä, että tänä vuonna mursujen kerääntyminen Tšuktšimereltä Alaskan rannikolle alkoi kolme viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Merijäätilanne on mursujen kannalta huono myös Venäjän suunnalla, mutta ainakaan vielä ei ole tullut tietoa, että mursuja olisi ahtautunut tänä syksynä myös Venäjän puoleiselle rannikolle.
Mursuaihetta käsittelivät myös Anchorage Daily News, Knight Science Journalism Tracker ja Center for Biological Diversity. Viimeksimainittu moittii presidentti Obaman hallintoa suunnitelmista sallia öljynporaus Tšuktšimerellä. Aiemmin tänä vuonna Yhdysvaltain viranomaiset tulivat siihen tulokseen, että tyynenmerenmursu olisi itse asiassa lisäsuojelun tarpeessa. Ilmastonmuutoksen aiheuttama arktisen merijään väheneminen on tärkein mursun tätä alalajia uhkaava tekijä.
Syyskesän rantareissut eivät ole mursunpoikasille mikään mitätön ponnistus. Pienimmät voivat tallautua hengiltä rannan tungoksessa, jos lauma säikähtää ja alkaa liikehtiä pakokauhun vallassa. Odotusten vastainen uintitaival viimeisen sopivan merijään laidalta rannalle voi sekin olla pikkuisille liian raskas.
Arktisen merijään sulaminen tuntuu juuri nyt hyvin konkreettisesti myös tällä puolella Pohjoista jäämerta. Tämänkesäinen laivaliikenne on jatkunut Koillisväylällä yhä juohevammin. Säiliöalus STI Heritage, joka lähti Murmanskista kohti itää heinäkuun 19:ntenä, kulki Koillisväylän kahdeksassa päivässä tehden siten reitin nopeusennätyksen.
Herukkaperhonen (Polygonia c-album) on levittäytynyt Britanniassa kahdessa vuosikymmenessä peräti 220 kilometriä pohjoisemmas, aina Edinburghiin saakka. (Kuva: Butterfly Conservation & Martin Warren)
Ilmastonmuutos on vaikuttanut kasvi- ja eläinlajien levinneisyysalueisiin maailmanlaajuisesti. Perjantaina julkaistu meta-analyysi arvioi, että viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana maaekosysteemien kasvit ja eläimet ovat siirtyneet kohti viileämpiä elinalueita keskimäärin nopeammin kuin tätä ennen on tiedetty. Siirtyminen on tapahtunut kaksin-kolminkertaisella nopeudella.
Maapallon napoja kohti eli kauemmas päiväntasaajasta siirtymisen keskinopeudeksi laskettiin 17,6 kilometriä vuosikymmenessä. Vuoristoisissa ympäristöissä korkeammalle siirtymisen keskinopeus puolestaan näyttää olleen keskimäärin 12,2 metriä vuosikymmenessä.
Lajienvälinen vaihtelu on kuitenkin suurta, koska ilmasto ei ole ainoa seikka, joka vaikuttaa yksittäisen lajin levinneisyyteen – eliöt tarvitsevat myös tietynlaisia habitaatteja eli pienemmän mittakaavan elinympäristöjä. Lisäksi on sellaisiakin lajeja, jotka ovat levittäytyneet lämpimämmän ilmaston suuntaan.
On kuitenkin huomattavaa, että eliölajit ovat siirtyneet viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana eniten siellä, missä ilmasto on lämmennyt eniten.
Tutkimuksessa analysoitiin yhteensä yli kahdentuhannen kasvi- ja eläinlajin levinneisyysmuutoksia. Mukana on eliölajeja eri puolilta maailmaa, mutta eniten Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Eliöryhmien välillä ei havaittu eroja levittäytymisnopeudessa. Kasvilajit etenivät samalla vauhdilla kuin hyönteislajit, eivätkä esimerkiksi linnut siirtyneet nisäkkäitä nopeammin.
Tutkimus levinneisyysalueiden muutoksista julkaistiin Science-lehdessä. Siitä kirjoittivat muun muassa BBC, Reuters, Nature News Blog, Knight Science Journalism Tracker ja mielenkiintoisia lisäyksityiskohtia erityisesti tarjoava ScienceNOW.
