Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 15.–21.2.

Ikiroudan sulaminen voi tehdä arktisesta vyöhykkeestä hiilen nettolähteen jo ensi vuosikymmenellä, varoittaa viikko sitten julkaistu tutkimus. Jos sulaminen etenee ilmastomallien ennustamalla tavalla, ikiroudasta vapautuvan hiilen määrä voi kasvaa 42–88 prosenttiin siitä, mitä maaekosysteemeihin kaiken kaikkiaan sitoutuu.

Vuoteen 2200 mennessä sulavasta ikiroudasta vapautuu ilmakehään yhteensä karkeasti arvioituna ehkä noin 190 gigatonnia hiiltä. Se on suunnilleen puolet siitä hiilimäärästä, jonka ihmiskunta on päästellyt ilmaan teollisella aikakaudellaan.

Sama tutkimus arvioi myös ikiroutaisten alueiden laajuudessa tapahtuvia muutoksia. Maapallon korkeilla leveysasteilla sijaitsevat ikiroutaiset alueet uhkaavat supistua 29–59 prosenttia vuoteen 2200 mennessä. Siellä missä ikiroutaa vielä on, aktiivikerros eli ikiroudan päällä oleva sula pintakerros tulee ulottumaan yhä syvemmälle maahan. Aktiivikerroksen arvellaan paksuuntuvan 53–97 senttimetriä.

Kevin Schaeferin tutkimusryhmä kairaamassa ikiroutanäytteitä Pohjois-Alaskassa. (Kuva: Kevin Schaefer, NSIDC/University of Colorado at Boulder)

Ikiroutatutkimus julkaistiin Tellus-lehdessä. Climate Progress ja CO2-raportti uutisoivat siitä.

Arktisen alueen potentiaaliset hiilipäästöt lisäävät paineita päästöjen vähentämiseen toisaalla. Miten radikaaleja päästövähennyksiä oikein tarvitaankaan?

Washingtonin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan maailman ilmaston lämpeneminen jatkuisi nykyisestä, vaikka kasvihuonekaasuja ja aerosoleja ei päästettäisi ilmakehään enää lainkaan. Parhaassa tapauksessa maailman keskilämpötila laskisi hieman nykyisestä, mutta jäisi silti hieman korkeammaksi kuin mitä se oli ennen teollista vallankumousta.

Tutkijat myös varoittavat siitä mahdollisuudesta, että vaarallisen voimakas ilmastonmuutos on saatettu jo laittaa peruuttamattomasti alulle.

Tämä tutkimus julkaistiin Geophysical Research Letters -lehdessä. Nature Climate Change uutisoi siitä.

Hiilivoiman käyttö on monin tavoin likaista puuhaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa hiilen louhinnan, kuljettamisen, prosessoinnin ja polttamisen välittömät ympäristö- ja terveyshaitat aiheuttavat vuosittain ehkä jopa yli viidensadan miljardin dollarin vahingot. Hiilivoimalla tuotetun sähkön hinta olisi ainakin kaksin-kolminkertainen, jos kaikki sen tuotannon aiheuttamat haitat haluttaisiin kattaa.

Jos sähköntuotannon kaikki kustannukset huomioitaisiin tällä tavalla, voitaisiin esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoima nähdä taloudellisesti kilpailukykyisinä vaihtoehtoina hiilivoimalle.

Yhdysvalloissa noin puolet sähköstä tuotetaan hiilivoimalla. Hiili on tärkein yksittäinen sähköntuotannon voimanlähde myös muualla maailmassa. Vuonna 2005 hiilivoimalla tuotettiin noin 40 prosenttia koko maailman sähköstä. Sähkön kysynnän on arveltu kaksinkertaistuvan vuodesta 2005 vuoteen 2030 mennessä. Myös hiilen käyttö voimanlähteenä lisääntynee. Ei kai vain siksi, että se on niin ”halpaa”?

Tutkimus hiilivoiman haitoista ja piilokustannuksista julkaistiin Annals of the New York Academy of Sciences -lehdessä. Siitä uutisoivat muun muassa Reuters, Green, DeSmog Blog ja Climate Progress.

Missä määrin sääkatastrofit voidaan laskea hiilivoiman piilokustannuksiin? Joitakin viitteitä antaa uusi tutkimus, jonka mukaan ihmistoiminnassa syntyneet kasvihuonekaasut ovat ainakin osittain syynä rankkasateiden yleistymiseen 1900-luvun loppupuolella. Vaikutus on havaittavissa kautta Pohjois-Amerikan ja Euraasian, tarkemmin sanottuna kahdella kolmasosalla siitä pohjoisen pallonpuoliskon maa-alasta, jota koskevaa havaintodataa nyt analysoitiin.

Yli kuudentuhannen sääaseman dataa vuosilta 1951–1999 verrattiin kahdeksalla eri ilmastomallilla tehtyihin simulaatioihin. Korkean sademäärän säätapahtumat (rankat vesi-, rae- ja lumisateet) ovat yleistyneet seitsemällä prosentilla, eivätkä tutkijat onnistuneet selittämään tätä lisäystä pelkällä luonnollisella vaihtelulla.

Rankkasadetutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Tutkimustulokset saivat runsaasti huomiota osakseen. Niistä kirjoittivat muun muassa Nature News, ScienceNOW, The New York Times, ABC, Dot Earth, Dot Earth uudestaan, Climate Progress ja Knight Science Journalism Tracker. Myös Suomen Yleisradio mainitsi sen.

Eräässä toisessa tutkimuksessa tultiin siihen tulokseen, että Brittein saarilla syksyllä 2000 sattuneet tulvat olivat nekin todennäköisesti osittain seurausta ihmiskunnan aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä.

Tutkijat laativat tuhansia sääsimulaatioita, joiden avulla todennäköisyyslaskelmat tehtiin. Kahdessa simulaatiota kolmesta tulos oli, että ihmisperäinen kasvihuonekaasujen runsastuminen oli kasvattanut tulvariskin suurin piirtein kaksinkertaiseksi.

Poikkeuksellisen rankat sateet olivat näiden tulvien välitön syy. Vuoden 2000 lokakuu ja marraskuu olivat Englannissa ja Walesissa sateisimmat sen jälkeen, kun havaintojen kerääminen aloitettiin vuonna 1766.

Tutkimus julkaistiin Nature-lehdessä. Tästäkin kirjoitettiin runsaasti, esimerkiksi Nature News, ScienceNOW, BBC News, The Guardian, Reuters, The New York Times, EurActiv.com ja Climate Progress. Suomessa siitä uutisoi Yle.

Yllämainitun kaltaisiin ilmastotutkimuksiin voi ihan tavallinen maallikkokin osallistua weatherathome-projektin kautta. Siinä pääsee lahjoittamaan oman tietokoneensa laskentakapasiteettia ilmastomallinnuksien käyttöön. Tervetuloa mukaan!