Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Maria Haanpää
Ilmastouutisia 26.10.-1.11.
Nousevista lämpötiloista on ehkä tulossa tärkein maailman metsä- ja maastopalojen esiintyvyyttä määräävä tekijä tämän vuosisadan kuluessa. Samalla ympäristön alttius tulipaloille uhkaa nousta ennennäkemättömälle tasolle.
Viime vuosituhannella, aina teolliseen vallankumoukseen asti, sademäärä oli tärkein palojen esiintymiseen vaikuttava tekijä. Teollisen vallankumouksen ja siihen liittyneen väestönkasvun myötä ihmistoiminnasta tuli palojen kannalta vaikuttavin tekijä. Ihmistoiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä ihmisten välitöntä vaikutusta, kuten palojen sytyttämistä ja sammuttamista.
NASA:n tutkijoiden laatima uusi, entisiä kattavampi mallinnus viittaa nyt siihen, että ihmisen suoran vaikutuksen parisataa vuotta kestänyt valtakausi olisi päättymässä ja ilmasto olisi ottamassa hallitsevan asemansa takaisin.
Jos kasvihuonekaasupäästöjen annetaan lisääntyä vapaasti ja väestökin jatkaa nykyisenlaista kasvuaan, palot runsastuvat maailmanlaajuisesti keskimäärin viisi prosenttia vuoteen 2100 mennessä. Viiden prosentin kasvu olisi vielä kohtuullista, mutta siihen sisältyvä alueellinen vaihtelu on kuitenkin suurta:
Metsä- ja maastopalojen määrän muutos pinta-alaa kohti tämän vuosisadan kuluessa, jos IPCC:n A2-skenaario toteutuu. Siniset sävyt ilmentävät palojen vähenemistä, keltaiset-oranssit runsastumista. Mitä tummempi sävy, sitä suurempi muutos. Valkoiseksi jätetyillä maa-alueilla ei oleteta tapahtuvan merkittäviä muutoksia. (Kartta: NASA/GISS/Pechony)
Palojen odotetaan jopa vähenevän merkittävästi esimerkiksi laajoilla alueilla Pohjois-Euroopassa, päiväntasaajan Afrikassa, päiväntasaajan Etelä-Amerikassa ja itäisessä Pohjois-Amerikassa.
Palofrekvenssin arvellaan kasvavan suurimmassa osassa Välimeren aluetta ja Keski-Eurooppaa. Palojen runsastuminen leimaa myös muun muassa Siperiaa, Keski- ja Etelä-Aasiaa, eteläistä Afrikkaa, läntistä Pohjois-Amerikkaa ja käytännössä koko Australiaa.
Niissä skenaarioissa, joissa kasvihuonekaasupäästöjä on rajoitettu ja väestökin kasvaa vähemmän, palofrekvenssi näyttäisi kasvavan paljon enemmän kuin viisi prosenttia, keskimäärin jopa 20-35 prosenttia. Taustalla on oletus ihmisten harjoittamasta palontorjunnasta: mitä enemmän väkeä, sitä enemmän ponnistellaan tulipalojen sammuttamiseksi.
Tulipalotutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä.
Metsäpalonäkymä Montanasta. Luoteis-Yhdysvalloissa metsäpalot lienevät paikoitellen harvenemaan, paikoitellen yleistymään päin. (Kuva: John McColgan, Alaska Forest Service)
Ilmakehän kohonneen hiilidioksidipitoisuuden ”lannoittava” vaikutus voi hiipua jo vuosikymmenessä. Tällainen havainto saatiin, kun tutkittiin lännenambrapuun (Liquidambar styraciflua) kasvua hiilidioksidilla rikastetuissa oloissa Tennesseessä Yhdysvalloissa.
Puut altistettiin yhdentoista vuoden ajan 550 miljoonasosan hiilidioksidipitoisuudelle. Ensimmäisen kuuden vuoden aikana nämä puut kasvoivat jopa 24 prosenttia enemmän kuin luonnollisissa oloissa kasvaneet vertailupuut. Sen jälkeen puiden kasvuun saatu lisäys kuitenkin romahti.
Romahduksen syynä oli ilmeisesti se, että alkuvuosien kasvupyrähdys kulutti puiden saatavilla olleen typen vähiin. Typen niukkuudesta tuli puiden kasvua rajoittava tekijä, eli typestä tuli senhetkinen minimiravinne. Suurin osa ilmakehämme ilmasta on typpeä, mutta se ei ole muodossa, jota kasvit pystyisivät hyödyntämään suoraan.
Nämä tutkimustulokset eivät tue sellaista ajattelua, että ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus lisäisi kasvien kasvua pysyvästi.
Ambrapuututkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Siitä uutisoi Australian yleisradioyhtiön ABC Science.
