Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Maria Haanpää
Ilmastouutisia 17.–23.8.
Maailman maaekosysteemien kasvillisuus voi tietyllä tavalla hyvin vielä viime vuosisadan lopulla. Sen nettoperustuotanto nimittäin lisääntyi kuusi prosenttia vuosien 1982 ja 1999 välillä. Perustuotannon kasvun pääteltiin olevan seurausta muun muassa siitä, miten ilmastonmuutos vaikutti kasveille suotuisasti lämpötiloihin, kasvukauden pituuteen ja veden saatavuuteen.
Tällä vuosisadalla kasvien kasvu näyttääkin vähentyneen, mikä tuli jossain määrin yllätyksenä. Maailman ilmaston lämpeneminen on jatkunut, mutta nyt julkaistun tutkimuksen mukaan maakasvien nettoperustuotanto on vähentynyt yhden prosentin verran vuosien 2000 ja 2009 välillä. Vaikuttaa siltä, että globaalin lämpenemisen myönteiset vaikutukset eivät ole riittäneet kompensoimaan alueellisen kuivuuden haittavaikutuksia.
Maosheng Zhaon ja Steven Runningin tekemän analyysin mukaan pohjoisen pallonpuoliskon korkeiden leveysasteiden kasvillisuus on vielä 2000-luvullakin hyötynyt lämpenemisestä ja tämän aiheuttamasta kasvukauden pitenemisestä. Lämpenemiseen liittyvä ylimääräinen kuivuus on toisaalta rajoittanut kasvien kasvua etenkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Kasvun hiipuminen vastaa noin 0,55 petagrammaa eli 0,55 gigatonnia hiiltä. The Guardian vertaa tätä määrää esimerkiksi Britannian hiiilipäästöihin vuonna 2007, jotka olivat noin 0,56 gigatonnia.
”Tämä on melko vakava varoitus siitä, että korkeammat lämpötilat eivät edistä kasvien kasvua loputtomasti”, Running kiteyttää NASAn jutussa. Vähemmän kaunistellusti sanoen: Ilmaston lämpenemisen maailmanlaajuinen nettovaikutus maakasvien kasvuun voi olla negatiivinen, eli tämä tärkeä hiilinielu heikkenee. Tämä perustuotannon väheneminen vaikuttaa suoraan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen sekä ruoan ja biopolttoaineiden tuotantoon. Emme pitäisi näitä vaikutuksia lainkaan tervetulleina.
Kartta: Maaekosysteemien nettoperustuotannon trendi vuosina 2000–2009. Kartan vihreä väri merkitsee tuotannon lisääntymistä, ja ruskea väri tuotannon vähenemistä. Mitä tummempi vihreän tai ruskean sävy, sitä suurempi tuotannon muutos. Valkoinen väri merkitsee tuotantoa, joka on pysynyt samansuuruisena. (NASA image by Robert Simmon, based on data from Maosheng Zhao, Numerical Terradynamic Simulation Group, University of Montana. Caption by Michon Scott and Holli Riebeek.)
Kasvillisuustutkimus julkaistiin Science-lehdessä. Siitä kirjoittivat maailmalla muun muassa Nature News (jutussa mukana myös tutkimusmenetelmän kritiikkiä), Climate Progress, WWF Climate Blog ja Knight Science Journalism Tracker. Suomessa siitä uutisoivat, aihetta syventämättä, Tiede.fi (kutsuen korkeita leveysasteita harhaanjohtavasti ”korkeiksi seuduiksi”) ja CO2-raportti.
Kuivien seutujen tulevaisuudesta kantaa huolta myös Yhdistyneet kansakunnat, joka on julistanut vuodet 2010–2020 aavikoitumisen vastaisen taistelun ja aavikoiden vuosikymmeneksi. Aavikoituminen olisi ongelma myös ilman nykyisenkaltaista ilmastonmuutosta. Nyt se uhkaa noin neljäsosaa maailman maapinta-alasta. Yli miljardin ihmisen toimeentulo yli sadassa valtiossa on riippuvainen tästä uhatusta maa-alasta.
Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna jo elokuun 21:ntena päivänä. Sinä päivänä ihmiskunta oli käyttänyt vuoden 2010 osalta jo kaikki ne ekosysteemipalvelut, jotka maapallo kykenee tänä vuonna tarjoamaan. Ekosysteemipalveluihin kuuluvat muun muassa uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto ja hiilidioksidin sitominen. On arvioitu, että tänä vuonna ihmiskunta käyttää ekosysteemipalveluita 50 prosenttia enemmän kuin ekosysteemi pystyy tuottamaan. Elämme ottamalla väkisin ennakkoa, ja olemme tehneet sitä jo 1970-luvun lopulta lähtien.
Kuva: Death Valley. (Vu Bui/Creative Commons)
