Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Samuli Sinisalo
…ja tilanne tällä hetkellä. Mikä muutti papualaisten mielen?
Neuvottelut Bella Centerissä operoivat käytännössä kolmella eri tasolla. On neuvottelijoiden taso, ministeritaso ja valtionpäämiesten taso. Tämän lisäksi on ruohonjuuritaso eli kansalaisten vaikuttamisen taso. Tämä näkyy jossain määrin Bella Centerissä, mutta erityisesti rinnakkaistapahtumissa kuten Klimaforum09:ssä. Tänä viikonloppuna se näkyi kaduilla niin Kööpenhaminassa kuin muuallakin maailmassa.
Alkuun on pakko kommentoida Kööpenhaminan mielenosoitusta ja median raportointia. Ensimmäinen sana millä marssia tulisi kuvata on rauhallinen. Tämän voi vahvistaa valtava enemmistö niistä, jotka Kööpenhaminassa olivat viikonloppuna. Seuraavana mieleen tulee sanat toiveikas, iloinen ja tietysti iso. Marssin loppupuolella myös sana kylmä saattaa tulla joidenkin mieleen.
Hyppäsin itse marssille mukaan Christianshavnin metroasemalta ja kävelin viimeiset 4-5 kilometriä Bella Centerille, jossa olin aamun seurannut kokouksia. Koko marssin aikana en nähnyt yhtään hulinoitsijaa. Ensimmäiset poliisitkin tulivat vastaan vasta Bella Centerin liepeillä. Kaikilla näytti olevan hauskaa ja mielenilmaus sujui rauhallisessa ja rakentavassa hengessä.
Yllätys oli melkoinen, kun illalla uutisissa raportit mielenosoituksesta olivat negatiivisia ja keskittyivät pidätyksiin, aivan kuin kyse olisi ollut vain ja ainoastaan hulinoinnista. Tämä korostui erityisesti eurooppalaisessa mediassa, ainakin Suomen ja Tanskan osalta. New York Times, Washington Post ja muut amerikkalaiset mediat vastaavasti keskittyivät marssin aiheeseen ja mainitsivat pidätyksistä vain sivulauseissaan. Harvoin pääsee amerikkalaisia tiedotusvälineitä kehumaan, mutta nyt se kerrankin on paikallaan. Parinsadan häirikön ei pidä antaa vääristää kuvaa mielenosoituksesta, jossa kymmenet tuhannet ihmiset, vauvasta vaariin, marssivat rauhanomaisesti ilmastosopimuksen puolesta.
Kuten jo mainitsin, neuvottelut jatkuivat Bella Centerissä lauantainakin. Aamulla ilmaston puitesopimuksen osapuolet kokoontuivat (UNFCCC, COP) kuulemaan mitä ensimmäisen viikon aikana on saatu aikaiseksi eri työryhmissä. Edistystä on tapahtunut. Erityisesti SBI eli ilmastonmuutoskonventin toimeenpanoa seuraava toimielin ja SBSTA, eli tieteellisteknillinen toimielin ovat tehneet töitä. SBSTA on mm. saanut valmiiksi metsien häviämisestä kehitysmaissa johtuvien päästöjen vähentämistä koskevan päätösluonnoksen (REDD). Osapuolet ovat lähentyneet, mutta erityisesti rahoituksen ja päästörajoitusten kohdalla on suuria erimielisyyksiä.
Ensimmäinen viikko ilmastokokouksesta on ollut virkamiesneuvottelijoiden työtä. Kokouksissa istuvat neuvottelijat eivät pääse varsinaista politiikkaa luomaan. He seuraavat ohjeita, jotka tulevat eri ministereiltä. Ensimmäisen viikon tavoitteena onkin ollut saada kokoukset sellaiseen vaiheeseen, että ministerit pääsevät neuvottelemaan ja samalla saada selville missä leirissä mikin maa seisoo.
Molempien ryhmien, AWG-LCA:n ja AWG-KP:n, puheenjohtajat julkaisivat perjantaina sopimustekstien luonnokset, joiden pohjalta neuvotteluja voitaisiin kokouksen toisella viikolla jatkaa.
Lauantaiaamun istunnoissa tarkoituksena olikin selvittää, mitä mieltä eri maat ovat näistä teksteistä ovat. COP käsitteli ensin LCA:n tekstiä. Puheenjohtaja Michael Cutajar oli tiivistänyt satojen sivujen neuvottelumateriaalin vain kahdeksansivuiseksi sopimusluonnokseksi. Tämä luonnos sai kannatusta tekstiksi, jonka pohjalta neuvotellaan kautta linjan. Niin kehitysmaat kuin EU ja Japanikin ilmaisivat hyväksyntänsä. Mutta samalla myös kaikki maat kautta linjan jakoivat tekstille laajaa kritiikkiä ja osoittivat aihealueita, joita teksti ei kata heidän haluamallaan tavalla.
Kritiikki on hyvin odotettavaakin, sillä luonnos on vielä kaukana valmiista. Lähtökohtaisesti olisi kuitenkin hyvä, mikäli päästäisiin sopuun siitä minkä tekstin pohjalta neuvotellaan.
Tällä hetkellä vaikuttaa siltä että puheenjohtaja Cutajarin teksti olisi tämä neuvotteluteksti. Ainut toinen varteenotettava vaihtoehto pienten saarivaltioiden tarjoama luonnos, jota erityisesti Tuvalu pitää esillä. Lauantain kokouksessa Tuvalu vetoavista puheenvuoroistaan huolimatta oli jäämässä vähemmistöön. Kannatustaan ilmaisivat enää vain lähinnä muut pienet saarivaltiot, paitsi Papua Uusi-Guinea. Joko papualaiset ovat valmiita myönnytyksiin ja haluavat sopimuksen mahdollisimman nopeasti vaikka toisen tekstin pohjalta, tai sitten amerikkalaisten 3 miljardin dollarin öljysijoitukset Papuaan ovat avittaneet tätä suunnanmuutosta. Tämä tuli julki viime viikolla ja pienelle maalle kuten Papualle se on kuin lottovoitto.
Maantaina selviää mikä on Connie Hedegaardin, COP15:n puheenjohtajan päätös neuvottelutekstistä.
Heti tämän istunnon jälkeen jatkettiin Kioton sopimuksen osapuolikokouksella (CMP). Tämä kokous käsitteli AWG-KP:n puheenjohtajan John Ashen tekemää sopimusluonnosta neuvottelujen pohjaksi. Jälleen tiivistystä oli tehty paljon, mutta silti tämäkin luonnos sai kannatusta ja kritiikkiä kautta linjan. Puheenjohtajat ottivat kommentit vastaan ja sellainen maku jäi suuhun, että koska aikaa on vähän käytettäisiin tätäkin tekstiä neuvotteluissa pohjana, mutta virallista päätöstä ei vielä ole saatu.
Tuvalulla oli tässäkin sessiossa huomautettavaa, koska edellinen CMP oli keskeytetty ilman että keskustelua Tuvalun sopimusehdotuksesta oli saatettu loppuun. Rakentavassa hengessä Tuvalu kuitenkin antoi istunnon jatkua normaalisti ja vastaavasti Connie Hedegaard lupasi, että Tuvalun ehdottamia muutoksia Kioton protokollaan pykälän 20 valtuutuksella ei lakaista maton alle ja jätetä odottamaan ensi vuoteen.
Siinä oli siis ruohonjuuritaso ja neuvottelijoiden taso. Ministeritaso lähti myös lauantaina käyntiin. Monien maiden ympäristöministerit saapuivat Kööpenhaminaan jo viikonlopuksi ja he olivat lauantai-iltapäivän Connie Hedegaardin epävirallisissa konsultaatioissa. He aloittivat siis kokouksensa Bella-Centerissä viikonloppuna ja keskiviikkona alkavat sitten ministeritason neuvottelut.
Perjantaina on ilmastoneuvottelujen ylimmän tason vuoro, kun ainakin 110 valtion päämiehet istuvat kokoussaliin.
