Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
Lehden kannessa komeileva Ernesto-kissa oli koditon, kunnes hän muutti meille viime joulukuussa. Kuvatessamme sosiologi ja eläinoikeusaktivisti Salla Tuomivaaraa kansijuttua varten Ernesto koki, että huomiota pitäisi kiinnittää erityisesti häneen. Se sopi meille hyvin.
Tuomivaara on Oikeutta eläimille -järjestön toiminnanjohtaja ja sosiologian tutkija Turun yliopistolla. Hänen tutkimustyönsä keskiössä on havainto siitä, että ihminen on eläinlaji muiden joukossa. Tuomivaara onkin omistanut elämänsä sille, että myös muiden kuin ihmisten oikeudet tunnistettaisiin. Vaikka ajatus saattaa tuntua vieraalta, se ei ole uusi. Esimerkiksi kirjailija George Orwell havahtui eri lajien kohtaaman sorron samankaltaisiin rakenteisiin, mikä kannusti häntä kirjoittamaan Eläinten vallankumouksen.
Samalla, kun Ernesto löysi itselleen kodin, kissojen kodittomuus on kasvanut. Syyt ihmisten ja kissojen kodittomuuslukujen kasvuun ovat samoja. Petteri Orpon (kok.) hallitus on politiikallaan kääntänyt 1990-luvulta laskeneen asunnottomuuden kasvuun. Kun vuosina 2014–23 asunnottomien määrä Suomessa puolittui, vuonna 2024 heidän määränsä kasvoi. Eikä kyse ole vahingosta. Hallitus on kirjannut lakiesityksiinsä huomioita asiasta, ja ministeri Sari Multala (kok.) erikseen myönsi jo hyvissä ajoin, että kohta asunnottomuus lisääntyy – ja näin myös kävi.
Samoin hallituksen leikkauslinjan sivuvaikutus on valtiontalouden supistuminen ja velkasuhteen kasvu, jonka ajatushautomo Uuden talousajattelun keskus ennustaa jatkuvan vielä kauan. Hallituksen politiikkaa tarkastellessa olisi helppo sanoa, että asunnottomuuden ja työttömyyden kaltaisten ongelmien kasvattaminen on peräti tavoite. Ehkä edellä mainitut eivät kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan hinta jonka hallitus on valmis maksamaan varsinaisten tavoitteidensa saavuttamisesta. Leikkausten rinnalla hallitus on päässyt rikkomaan työmarkkinoita niin, etteivät seuraavat hallitukset saa niitä korjattua entiselleen. Ammattiyhdistysliikettäkin on lyöty tavalla, josta on taatusti pitkään unelmoitu.
Purkaessaan hyvinvointivaltiota Orpo horjuttaa yhteiskuntarauhaa ja siinä ohessa kurjistaa monien elämää tarpeettomasti. Aikoinaan myös oikeisto oli rakentamassa hyvinvointivaltiota, jotta kansalaiset eivät haikailisi jotain vielä radikaalimpaa. Luovaksi kuvittelemaansa tuhoa kylvävä hallitus tuntuu luottavan siihen, että ihmiset ovat valmiita sietämään mitä tahansa. Näin ei välttämättä ole, vaikka toistaiseksi leipäjono pääministerin virka-asunnon porteilla sujuu melko hyvällä huumorilla.
Ei huumori kuitenkaan loputtomiin kanna. Hyvinvointivaltiota purkavien olisi hyvä muistaa tämä ennen kuin meemit vaihtuvat talikoihin. Se ei olisi kenenkään etujen mukaista.
