Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
Seksuaalisuus on mahtava voima. Sitä käsitteleviä juttuja olemme koonneet iloksenne tähän kesälukemistoon!
Mutta, kuten Hämähäkkimieskin tietää, mahtavan voiman haltijalla on myös suuri vastuu.
Nykyisin seksuaalisuudesta puhuttaessa korostetaan osapuolten suostumuksen tärkeyttä, ja säädettiinpä siitä vastikään lakikin. On erityisen tärkeää, että uudet sukupolvet saavat kasvaa tiedostaen, että omia ja toisten rajoja pitää kunnioittaa. Ja että on ok sanoa ei.
BDSM- ja fetissipiireissä session voi koska tahansa keskeyttää yhteisesti sovitun turvasanan lausumisella. Mitä yhdessä puuhataankin, vaniljaa tai kinkyä, toimiva suhde vaatii kunnioitusta, toisen huomioimista, kuuntemista ja mukana olleiden hyvinvoinnista huolehtimista myös yhteisen session jälkeen.
Uutta hallitusohjelmaa silmäillessä tuntuu kuin me kansalaiset olisimme käymässä neljän vuoden kuritussessioon ilman turvasanaa tai kansan enemmistön suostumusta.
Tämän lehden painoon valmistumisen päivänä eduskunta äänesti elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan (ps.) luottamuksesta. Perussuomalaiset ilmoitti jo etukäteen kaatavansa hallituksen, mikäli natsisymboliikkaa ja muuta rasistista aineistoa vaalimainoksissaan ja somessa käyttänyt Junnila saa epäluottamuslauseen.
Junnila on tikunnokkaan jouduttuaan kuitannut kaiken pelkkänä vitsailuna. Mutta se, että vitsailee miljoonien ihmisten kärsimyksellä ja kuolemalla, kertoo kieroutuneesta ihmiskuvasta. Tietämättömyyttään Junnila ei sitä tee, ministerismies.
Junnilan aiheuttama ongelma on itse miestä suurempi.
Hallituspuolueet RKP:ta lukuunottamatta äänestivät Junnilan luottamuksen puolesta. Osalle Junnilan teot eivät olleet minkään sortin ongelma – lievätkö itsekin joskus samanlaisia vitsailleet –, loput eivät olleet valmiita kaatamaan hallitusta sen vuoksi.
Junnilan tapaus nostaa esiin kovin ruman totuuden ja välittää samalla vahingollisen viestin myös ulospäin: Ei ole niin nuukaa ihmisarvon kanssa.
Emme suinkaan liiku yksisuuntaisella janalla kohti edistystä – tulevaisuutta, jossa muun muassa YK:n määrittelemät ihmisoikeudet toteutuvat universaalisti – vaan ihmiskunnan historia tempoilee ja pykii. Maailman demokraattisissakin maissa astuu voimaan lakeja, jotka rajoittavat sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia (tai jopa mitätöivät niitä kuolemantuomion uhalla) ja naisten itsemääräämisoikeuteen kajoavia aborttilakeja.
Edes täällä tilastollisesti maailman onnellisimmassa maassa ei vielä olla lähelläkään ihmisoikeuksien ja tasa-arvon ideaalia.
Ja takapakkia tulee aina. Se tulee harvoin suuren mullistuksen, kuten äkillisen, väkivaltaisen vallankumouksen muodossa, vaan pikemmin liukuen kohti sulkeutunutta, epäoikeudenmukaista yhteiskuntaa, jossa vihan ilmaukset erilaisia vähemmistöjä kohtaan ovat siedettyjä jopa valtaapitäviltä.
On rajoja, joita ei saa ylittää, ja on aivan välttämätöntä, että kaikenlaiselle ihmisarvon polkemiselle, rasismille ja syrjinnälle sanotaan ei. Kaikkialla. Mutta etenkin sitä kaivataan päättäjiltä, heiltä, jotka saavat äänensä kuuluviin iltauutisissa ja kansakunnan kaappien päällä.
Tässäpä meille turvasanat: Tämä ei ole ok.
Muokattu 30.6.2023 klo 14: Muille > Osalle Junnilan teot eivät olleet minkään sortin ongelma – lievätkö itsekin joskus samanlaisia vitsailleet –, muut > loput eivät olleet valmiita kaatamaan hallitusta sen vuoksi.
Artikkeli julkaistiin ensin maksumuurin takana 30.6.2023. Teksti avattiin kaikille lukijoille 3.7.2023. Haluatko sinäkin saada ensilukuoikeuden osaan Voiman verkkoartikkeleista? Tee Voimajengi-tilaus alk. 3€/kk.
