![Muinaista Voimaa]()
Muinaista Voimaa
Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.
Munkeilla oli tärkeitä tehtäviä keskiajan luostareissa. Oluen panemisen, puutarhanhoidon ja messuamisen lisäksi yksi keskeisimpiä hommia oli kirjojen jäljentäminen. Jumalan sanaa piti kopioida koko maailman luettavaksi. Luostarin skriptoriumit olivat kammioita, joissa muste ja rukous roiskuivat.
Asema tiedon vartijoina antoi luostareille, kuten myös koko katoliselle kirkkokunnalle, paljon valtaa. Tästä asetelmasta italialainen semiootikko Umberto Eco kehitti trillerin Ruusun nimi, jonka opetus on, että vallanpitäjät pelkäävät yhtä asiaa enemmän kuin kuolemaa, saati Jumalaa: naurua.
Johannes Gensfleisch zur Laden zum Gutenberg teki mullistavan keksinnön 1450-luvun Saksassa: ladottavien kirjasimien avulla paperille alettiin painaa tekstiä. Kirjapainotaito ja Raamatut levisivät ympäri maailmaa.
Aivan liian hitaasti ihmiset alkoivat ymmärtää, että painokoneesta olisi muuhunkin. Maailman ensimmäiset säännöllisesti julkaistavat sanomalehdet alkoivat ilmestyä Saksassa vuonna 1605.
Siitä ei ollut humahtava kuin 399 vuotta kun oli ilmestyvä Voima 08/2004. Otsikon ”Kirjaton kirjasto” alla Anu Harju kirjoitti kirjastolaitoksen kärsivän hätää, kun kunnat ”napsivat määrärahoja” kirjastolaitokselta:
”Monissa kunnissa muut palvelut menevät kulttuurin edelle ja ilmaiset taiteelliset ja tieteelliset elämykset uhkaavat kutistua muistoiksi menneistä vuosista”, Harju kirjoitti.
”Kirjastoväki osaa perinteisesti kiristää vyötään, venyä hyvään palveluun tiukoissakin oloissa ja pitää lainaamoiden ovia auki pienelläkin henkilökunnalla. Mutta hyllyjä hekään eivät voi täyttää ilman rahaa. Kokoelmiin syntyy aukko, jonka hankintamäärärahojen väheneminen useiden vuosien ajan on aiheuttanut.”
Kirjat piti ostaa uusina, Harju ymmärsi, sillä muutaman vuoden vanhoja kirjoja ei enää niin vaan löydä kirjakaupoista.
Monet nykysuomalaiset luulevat, että kirjaa voi ymmärtää ja sen sisäistää, vaikka siihen sijoittaa vain vähän aktiivista huomiota. Äänikirjan kuuntelemisen lomassa jotkut saattavat lukea ja kirjoitella tekstareita, laittaa ruokaa, nostaa rautaa, ajaa fillarilla tai ruokkia laamoja.
Vuonna 2004 paljon useampi kykeni lukemaan paperisia kirjoja kuin nykyään. Lukijat eivät puolivälissä Sotaa ja rauhaa miettineet neljäsosan tekstistä unohdettuaan, miten Napoleon liittyy Moskovan ylhäisiin tyttöihin eivätkä lukijat ihmetelleet tekstin outoa polveilua – painetussa kirjassa voi olla välillä kuvia ja karttoja, kun taas ääneenlukija posottaa tarinaa eteenpäin yli graafisten hienouksien.
Mutta oli vuosituhannen alussakin ongelmia ja kirjoilla kilpailijansa:
”Kirjastojen rahoitus on opetus- ja kulttuuritoimen alaista, niiden kanssa samasta potista kilpailevat taide, tiede, liikunta ja nuorisotyö.”
Harjun haastattelema kirjastotoimenjohtaja oli huolissaan siitä, että koulujen kirjastot olivat lakkautusuhan alla: ”Säästöistä ei paljon siunaannu, mutta ne vaikeuttavat lasten ja nuorten kasvamista kirjaston käyttäjiksi”, johtaja harmitteli.
Vuonna 2004 kirjastoja oli 968, ja näistä ajoista kirjastojen määrä on tasaisesti vähentynyt vuodesta 2004, mutta Suomessa on edelleen 709 kirjaston toimipaikkaa, joista 118 on kirjastoautoja. Vuonna 2004 uusinta uutta olivat CD-romit ja DVD:t, nyt valikoimissa on myös e-kirjoja ja monenmoista digipeliä.
Ja saa kirjastoista myös suksia.
