![Muinaista Voimaa]()
Muinaista Voimaa
Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.
”Alors, racontez-moi!” No niin, kertokaahan! Näillä sanoilla pariisilainen psykoanalyytikko Elsa Cayat tapasi aloittaa istunnot asiakkaan kanssa.
Cayatille kaikki psykiatriaan liittyvä oli unelmien työtä. Läheinen ystävä kertoi, että ”aivan kuin Prince eli musiikilleen, Elsa eli psykiatrialle”.
Elsa Cayatilla oli myös toinen työ, jossa hän koki yhtälailla auttavansa ihmisiä: hän kirjoitti kolumnia euron–pari maksavaan anarkistiseen pilalehteen. Kovaliksaisena hienostopiirien tohtorina hänellä oli varaa työskennellä hyvin pienellä budjetilla toimivaan lehteen. Hänen kolumninsa nimi Charlie Divan tarkoitti ”Charlien sohvaa”, ja nimi viittasi kolumnia julkaisevaan lehteen, Charlie Hebdoon. Cayatin mielestä parempaa kuin työn tekeminen oli vain olla äitinä pienelle Hortense-tyttärelleen.
Cayat – nimi muuten tarkoittaa räätäliä sekä arabiaksi että hepreaksi – oli taustaltaan tunisialaissyntyinen juutalainen. Hänen itsensäkin mielestä ihmiset, joilla oli tällaiset monietniset sukujuuret, olivat itsekin traumakimppuja ja siten samalla synnynnäisiä komedienneja.
ELSA CAYATIN URA ja koko elämä katkesivat kesken työpäivän ja jopa työpalaverin 7. tammikuuta 2015 kello 11.30 Keski-Euroopan aikaa.
Silloin veljekset Chérif ja Said Kouachi ryntäsivät Charlie Hebdon toimitukseen.
Ensin Kouachit ampuivat alakerran vahtimestarin Frédéric Boisseaun, joka oli vuokratyöläinen Sodexolta. Alhaalla sattui olemaan pilapiirtäjä Corinne ”Coco” Rey. Hän avasi yläkerran oven koodilukon, koska Kouachit uhkasivat häntä aseella.
Vuonna 2012 päätoimittaja Stéphane ”Charb” Charbonnier oli sanonut, että hän haluaa tehdä työtään satiirilehden päätoimittajana ja pilkata kaikkia vallanpitäjiä, myös uskonnollisia despoottijohtajia. Vaikka Charb sai paljon uhkauksia, hän kertoi vuonna 2012 Le Monden haastattelussa, että ”ennemmin kuolen seisaaltani kuin elän anellen armoa polvillani”.
Kun Kouachit ryntäsivät toimitukseen, he kysyivät ensin, ”kuka on Charb”. Charbin henkivartija Franck Brinsolaro veti aseensa esiin, mutta Kouachit ampuivat hänet.
Seuraavaksi he ampuivat seisomaan nousseen Charbin. Ja hänen jälkeensä vielä seitsemän muuta, kuten Cayatin. Kaikki he – taiteilijat, journalistit, vahtimestari, henkivartija ja poliisi – kuolivat työnsä takia.
TAPASIN NELJÄ KUUKAUTTA Charlie Hebdon joukkomurhan jälkeen Amsterdamissa Zineb El Rhazouin, joka oli pääpuhujana sananvapauskokouksessa. Kirjoitin hänestä Voimaan 9/2015 jutun otsikolla ”Pelko on suurin vankila”.
El Rhazoui oli harvoja Charlien, kuten lehti lyhennetään, toimituksesta henkiin jääneitä toimittajia. Hän oli joukkomurhan aikaan sukuloimassa Casablancassa.
Twitter-viesteissä islamistiset johtohahmot vaativat El Rhazouin pään irrottamista hänen ruumiistaan, ja niin kauan kuin näin ei tehdä, ”Muhammed itkee”.
El Rhazoui on kirjoittanut paljon islamista Charlieen, asiantuntija kun on. Entisessä kotimaassaan Marokossa hän opetti Koraania yliopistossa. Vuosina 2008–2009 hän työskenteli reportterina Gazassa, kirjoitin.
El Rhazoui vastasi kysymykseeni ”pitäisikö meidän pelätä”, että ”ei missään tapauksessa!”
Charbin tyylisesti hän lisäsi, ”jos pelkäämme, menetämme kaiken vapautemme”.
Vuonna 2024 El Rhazouin vapautta uhkaa Ranskan oikeistokonservatiivinen sisäministeri Bruno Retailleau, joka syyttää häntä ”terrorismista”, sillä El Rhazoui oli eräässä haastattelussa sanonut muun muassa että Gazan alue on kuin vankila.
CHARLIE HEBDO -LEHTI muistelee vuosikymmenen takaisia tapahtumia sivuillaan tietenkin ranskaksi. France 24 -uutiskanavan englanninkielisellä sivulla on viimeisimmän eli tammikuun 2025 alun lehden kansi ja nykyisen toimituksen potretti.
6.1.2025 Lisätty loppuun linkit viimeisimpään Charlie Hebdoon ja France 24 -kanavaan. Korjattu raconter-verbi.
