Mitä voi sanoa
Yleistä ääneenajattelua ja vapaita hajahuomioita.
Raimo Pesonen on helsinkiläinen kirjailija, kulttuurin seka- ja pätkätyöläinen sekä ankara Dr. Gunnin varhaistuotannon fani, joka jaksaa uskoa ihmisessä oleviin positiivisen muutoksen mahdollisuuksiiin.
Puoluegallupeja ei kannata lukea ensisijaisesti ennusteina, vaan itseään toteuttaviksi tarkoitettuina ennusteina. Kyse ei ole tutkimusten tekijöiden epäluotettavuudesta, vaan median logiikasta ja poliittiseen kulttuuriin vakiintuneesta mielipidetiedustelujen käyttötavasta.
Oletusarvona on edellisten vaalien tulos ja pyrkimyksenä muuttumattomuuden osoittaminen. Asetelma tekee uusien poliittisten ryhmien esillepääsystä vaikeaa.
Mielikuvatasolla demokratiassa kilpailevat ideat, mutta käytännössä media toteuttaa vallan vahtikoiran rooliaan asettamalla poliittisia ryhmiä erilaisiin arvoasemiin. Selkeimmin tämä jako näkyy vaalikeskusteluissa ja erilaisissa pääministeritenteissä, jotka vahvistavat gallup-uutisoinnin ohella bandwagon-efektiä, eli ihmisten taipumusta liittyä suurelta vaikuttavaan joukkoon.
Mielipidetiedustelujen käsittelyä mediassa leimaa muutoksen mahdollisuuden kyseenalaistaminen: jos tutkimuksen virhemarginaali ylittyykin, asiantuntijalausuntojen mukaan politiikan suunta tuskin kuitenkaan muuttuu. Tällainen viestintä ruokkii puolestaan käänteistä bandwagon-efektiä, eli huono-osaisuuteen liittyvää poliittista osattomuutta, jota on tavattu kutsua enemmän tai vähemmän pilkallisesti nukkuvien puolueeseen kuulumiseksi.
Viime vuosien perusteella mielipidetiedustelujen kyky vaalien tulosten ennakointiin on kuitenkin heikentynyt. Ilmiö on toistunut eri puolella Eurooppaa, ja Suomessa se on kytketty erityisesti perussuomalaisten vuosien 2011 ja 2015 jytkyihin.
Kyse ei kuitenkaan ole yhden puolueen tai aatteen menestyksestä, vaan laajemmasta kokonaisuudesta, jossa vanhoja valtapuolueita on pirstoutunut ja korvautunut uusilla, kuten esimerkiksi Ranskassa, Italiassa ja Kreikassa on tapahtunut.
Euroopassa sosialidemokraattinen liike liukui ensimmäisenä kuilun partaalle, mutta viime vuosina iskuja ovat ottaneet vastaan myös perinteiset oikeistopuolueet. Mielipidetiedustelut ovat jossain määrin ennakoineet muutoksen suuntaa, mutta yllätysten määrä on kasvanut. Selityksiä on haettu tutkimusmenetelmien vanhentumisesta.
Jos ilmiöön sovelletaan näkökulmaa gallupeista itseään toteuttaviksi tarkoitettuina ennusteina, kyse on pikemminkin gallup-uutisoinnin vaikutuksen heikkenemisestä. Muutokset yllättävät silloin kun tarkoitus ei ole niiden mittaaminen vaan jarruttaminen.
Gallup-uutisten ohella erilaiset poliittiset kartat ovat vakiintuneet osaksi vaalien käsittelyä. Oma kiinnostavuutensa niissä on, vaikka äänestäjän kannalta myös paljon ongelmia. Arvoliberaaliksi ilmoittautuva taloudellisen vapauden kannattaja ajaa hyvin todennäköisesti politiikkaa, joka lopulta vahvistaa yhteiskunnan konservatiivisia arvoja. Lopputulos voi olla tuottamuksellinen, mutta olennaista on se, että arvokartta voi viedä myös eksyksiin, vaikka vastaajien vilpittömyyteen uskoisikin.
Päätetään uskoa. Joidenkin kevättalven aikana julkaistujen arvokarttojen perusteella Suomessa vaikuttaisi olevan käynnissä liike kohti arvoliberalismia. Perussuomalaiset liikkuu toiseen suuntaan kuin muut, eli konservatiivisuuteen päin. Tämä tekee puolueesta selkeän vaihtoehdon, mutta rajaa myös mahdollista kannattajamäärää voimakkaasti.
Arvoliberaali-konservatiivi-akselilla perussuomalaisten lähellä olleet puolueet, kuten kokoomus ja keskusta, liikkuvat muiden eduskuntapuolueiden tavoin arvoliberalismiin päin, mutta ovat siinä kisassa häntäjoukkoa. Hallituspuoleiden arvoliberalismista kiinnostuneet kannattajat saattavat loikata opposition suuntaan – samalla kun jyrkimmät konservatiivit voivat tuntea vetoa perussuomalaisiin päin.
Muutos repii siis toimitusministeriöksi muuttuneen konservatiivihallituksen puolueita kahteen suuntaan. Ilmiö muistuttaa Euroopassa tapahtuneita perinteisten konservatiivipuolueiden romahduksia, eikä se ole kaukana Yhdysvaltojen tilanteesta: siellä demokraateissa on virtausta vasemmalle, samalla kun teekutsuliike ja Trump kiskovat republikaaneja kohti oikeaa takanurkkaa.
Suomen eduskuntavaaleissa ei ole annettu vielä yhtään ääntä, eikä tuloksia kannata naulata kirkkojen oviin, mutta Ylen tänään julkaiseman puoluegallupin ympärillä käytyä keskustelua voi kuitenkin kommentoida. Perussuomalaisten nousu ja nykyiseen paikkamäärään nähden odotettavissa oleva voitto näyttää herättävän selkärankareaktioina purskahtelevaa huolta – tai riemua – vaikka kiinnostavimmat ja merkitsevimmät muutokset saattavat tapahtua aivan muualla.
