Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Saavuttamamme osavoitto aiheutti shamppanjapullojen poksauttelua, mutta taistelu valaiden hengestä jatkuu.
Japani on peruuttanut seuraavan valaanpyyntiretkensä, jonka oli tarkoitus kohdistua Eteläisen jäämeren valaidensuojelualueelle vuodenvaihteessa 2014–2015. Tällä hetkellä alakerrassani laivamme messissä kilistellään voiton johdosta shampanjalaseja, ja ihan syystä.
Japanin perääntyminen johtuu Haagin kansainvälisen tuomioistuimen (ICJ) päätöksestä, jonka mukaan maan nykyinen Eteläisen jäämeren valaidenpyyntiohjelma ei ole tieteellistä tutkimusta, vaan kaupallista valaanpyyntiä valepuvussa. Oikeusjuttu alkoi vuonna 2010, kun Australia haastoi Japanin oikeuteen Uuden-Seelannin tukemana. Riemuisan päätöksensä juttu sai 31.3.2014.
Riemulla on kuitenkin kääntöpuolensa. ICJ:n päätös koskee vain tänä vuonna loppunutta JARPA II -ohjelmaa. Japani on luvannut totella päätöstä, eikä se enää pyydä valaita JARPA II:n nimissä. Maa on kuitenkin todennut jatkavansa tieteellistä valaanpyyntiä muilla alueilla. JARPA II:n suojissa Japani pyytää Tyynellämerellä noin 160 valasta vuodessa.
ICJ:n päätös jättää Antarktiksen valaiden tulevaisuuden arvailujen varaan, sillä vaikka Japani vannoo pysyvänsä poissa eteläisiltä vesiltä tulevan kauden, ei mikään estä sitä aloittamasta uutta tutkimusohjelmaa ja jatkamasta valaanpyyntiä suojelualueella sen turvin. Facebook on täynnä “valaanpyynti on ohi!!” -julistuksia, mutta asia ei suinkaan ole näin.
Tällä hetkellä Sea Shepherdin laivat valmistautuvat normaalisti tulevaan valaanpyyntikauteen Eteläisellä jäämerellä, vaikka olemme juuri palanneet sieltä. Tämä on hyvä tilaisuus muistuttaa valaanpyynnistä muualla maailmassa. Valaat eivät ole turvassa etelässä saati pohjoisessa. Pohjoisella pallonpuoliskolla valaita pyytävät yhä laittomasti Norja (1300 valasta vuodessa), Islanti (200–300 valasta vuodessa) ja Färsaaret (1000 delfiiniä vuodessa).
Laivoistamme Steve Irwin ja Sam Simon ovat tällä hetkellä Melbournen Williamstownissa, ja Bob Barker on matkalla tänne. Minulle valaanpyyntikampanjan loppuminen tiesi suurta muutosta laivaelämässä, sillä muutin Steve Irwiniltä uusimmalle laivallemme Sam Simonille. Työni vaihtui kansimiehestä laivan manageriksi, ja nyt päiväni kuluvat laivan juoksevia asioita hoidellessa ja kokouksissa istuessa.
Vaikka ICJ:n päätös on riemullisen ensivaikutelman jälkeen hieman karvas, siinä on paljon hyvää. Sen lisäksi, että Antarktiksen valaat saavat olla rauhassa vuoden, valaanpyynti on jälleen nostettu kansan huulille ja asia saanut medianäkyvyyttä. Ennen kaikkea YK:n suusta tullut päätös on mahtava ennakkotapaus.
Viikko sitten kävelin sisään pieneen baariin Pohjois-Tasmaniassa. Selailin uutisia puhelimestani, ja ICJ:n tuoren päätös hyppäsi silmilleni. Minä ja seuralaiseni, miehistötoverini Steve Irwiniltä, aloitimme hirveän hihkumisen, ja pian baarin omistaja poksautteli shampanjapulloja ja halusi koko baarin juhlivan. Asiakkaat paikallisessa Mikkelissä reagoivat tähän todella positiivisesti. He olivat normaaleja ihmisiä, jotka olivat sitä mieltä, että valaanpyynnillä ei ole maailmassa sijaa vuonna 2014.
