Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Peristerakis
Exarcheian äidit järjestivät mielenosoituksen poliisiväkivaltaa vastaan.
Naapurustossani Exarcheiassa on Kreikan sosiaalidemokraattisen puolueen PASOKin toimisto. Tämä aiheuttaa paljon päänvaivaa ja harmia. Ei vain siksi, että PASOK on pitkän linjan poliittinen dinosaurus, joka on vuorotellut vetovastuuta Kreikan hallituksessa viimeiset 40 vuotta syyllistyen kaikennäköisiin koiruuksiin. Suuri ongelma on, että puoluetoimisto väittää tarvitsevansa jatkuvaa poliisivartiota, ja tällä tekosyyllä kadulla seisoo mellakkapoliisien bussi poliiseineen 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa.
Parlamentaaristen voimien näkökulmasta Exarcheia on vihonviimeinen huligaanipesäke, jossa anarkistit, kommunistit, nihilistit ja nuoret levottomat viettävät iltojaan. Radikaalipolitiikalla on kaupunginosassa pitkä historia, johon olen viitannut aikaisemmissa teksteissäni täällä ja täällä. Harva se viikonloppu huppupäisten joukko käy heittämässä poliiseja polttopulloilla tai alueelle eksyneet Mercedes-Ben:it syttyvät tuleen kuin itsestään. Eikä ole montaa kuukautta siitä, kun PASOKin toimiston ikkunoita remontoitiin Kalashnikovin luotien jäljiltä. Toimisto olisi luultavasti palanut moneen otteeseen ja toiminta siirtynyt jonnekin toisaalle, jos poliisit eivät olisi sitä kyttäämässä.
Asia ei ole kuitenkaan niin yksiselitteinen. Mellakkapoliisien jatkuva läsnäolo on vastenmielistä. Kaikki naapurustossa asuvat tietävät, millainen on Kreikan poliisi: vanhojen, änkyränaamaisten fasistien komentama joukko nuoria, usein äärioikeistolaisesti orientoituneita poikia, joille ei ole mikään ongelma valua kaupunginosan aukiolle tekemään satunnaisia pidätyksiä, pahoinpidellä vähänkään radikaaleilta näyttäviä nuoria tai rikkoa anarkistien suosimien baarien ikkunoita. Samat nulikat tekevät toisinaan myös yöllisiä hyökkäyksiä vallattuja taloja kohtaan, eivät niinkään pitääkseen yllä lakia ja järjestystä, vaan silkasta häiriköinnin ilosta. Vai mitä muuta voi tarkoittaa yöllä ikkunasta sisään heitetty kyynelkaasukranaatti?
Poliisien kolttosia voisi luetteloida loputtomiin. Toissa viikolla kytät heittivät mielenosoittajia itse tekemillään palopommeilla. Alkukeväästä siviiliasuinen poliisi ampui anarkistia jalkaan keskellä kirkasta päivää. Viime vuonna useat mielenosoittajat päätyivät sairaalaan paikattaviksi muoviluotien aiheuttamien vammojen takia, vaikka Kreikan poliisin joukkojenhallintakalustoon ei kuulu muoviluoteja. Natsien ja poliisien yhteistoimista olen kirjoittanut aikaisemmin.
Edelliset esimerkit liittyvät vahvasti radikaalipolitiikan ja poliisin välisiin kahnauksiin ja ovat tässä mielessä jotenkin ymmärrettäviä. Mutta poliisien jatkuva läsnäolo on myös paljon laajempi sosiaalinen ongelma – enkä viittaa tällä vain heidän suojelemaansa heroiinikauppaan.
Toissa viikolla poliisibussin parkkipaikan yläpuolella asuva vanhempi pariskunta oli kyllästynyt kyttien yölliseen mekastukseen. Kuumina syyskuun öinä kun ikkunoita ei voi pitää kiinni. Bussin moottori pauhasi päällä neljättä tuntia ja auton ilmastointilaite hurisi ikkunan alla. Yöllä kello kahden aikoihin viisissäkymmenissä oleva pariskunta sai tarpeekseen ja päätti puuttua asiaan. Yksilapsisen perheen isä laskeutui kadulle pyytämään vahtia pitävää poliisia tulemaa ylös asuntoon kahville kuullakseen millaista mekkalaa auto miehistöineen pitää. Vastaukseksi mellakkakilpeen nojaileva kyttä karjaisi muutaman töykeän kirosanan. Miehen palatessa takaisin kerrostalonsa ulko-ovelle hyökkäsi mellakkavarusteissa oleva pataljoona hänen kimppuunsa, ja mies kyydittiin paikalliselle poliisilaitokselle, jossa poliisit huusivat ja uhkailivat häntä. Miehen vaimo herätti alakouluikäisen lapsen mukaansa ja he suuntasivat poliisiasemalla selvittämään tilannetta. Tämä johti arvatenkin siihen, että myös vaimo ja lapsi pidätettiin.
Tapahtuma herätti naapurustossa laajaa närkästystä. Poikkeuksellinen reaktio tähän oli, että kaupunginosan itseorganisoitunut naapurustoryhmä päätti järjestää yhdessä Exarcheian äitien (ryhmä, joka on kunnostautunut mafian vastaisessa kampanjoinnissa) kanssa mielenosoituksen poliisiväkivaltaa vastaan. Kutsussa selvitettiin, että poliisien on lähdettävä kaupunginosasta. Ja jos PASOKin toimisto on syy siihen että poliiseja tarvitaan, niin painukoon myös PASOK matkoihinsa.
Niinpä eilen, lauantaina 27.9., Exarcheian aukiolle kokoontui kolmisensataa mielenosoittajaa. Exrcheian äidit ja naapurustotyhmä – parisenkymmentä iäkkäämpää henkilöä poliisien vastaisen banderollin kanssa – kävivät joukon kärkeen. Perään asettui tummanpuhuva joukko lähinnä nuoria anarkisteja. Kulkue kiemurteli lähialueen katuja iskulauseita huutaen ja päätyi PASOKin toimiston edessä seisovan poliisimuurin eteen. Exarcheian äidit huusivat: ”Exrcheialla on historiansa! Kytät ja mafia ulos!” jota huppuihin ja huiveihin naamioituneet anarkistit säestivät kolmensadan keuhkon voimin: ”Tämä, tämä, tämä on oikein: sarjatulta Kalashnikoveista jotta he saisivat järkeä päihinsä!”
Mielenosoitus päättyi rauhallisesti. Yöllä kadulla paloi jokunen jäteastia levittäen tutuksi käynyttä muovikäryä alkusyksyiseen yöilmaan.
