Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Japani lähettää jälleen kerran harppuunalaivansa valaidensuojelualueelle. Siellä on myös Sea Shepherd.
Melbournen talvi kääntyy hiljalleen kevääseen. Enää en raaputa kuuraa aamuisin hyttini ikkunasta nähdäkseni pimeää. Auringonnousut jatkuvat ikuisuuden ja muistuttavat Etelämantereesta: lyijynhopea peilityyni vesi ja kultainen horisontti. Taustalla hiljaa keinuvat purjeveneet ja kaukainen Melbournen pilvenpiirtäjien silhuetti.
Syrjäinen satama-alueemme on päällisin puolin hiljainen talvikuukausina. Miehistö on minimissään ja väkeä on per laiva tusinan molemmin puolin. Yhdessä olemme todellinen suurperhe. Kaikkien kolmen laivan miehistöt syövät samassa messissä. Miehistöä vaihdellaan työtarpeiden mukaan ja vapaa-ajalla toisilla laivoilla juostaan kylässä kyselemättä. Tälläkin hetkellä sohvallamme nukkuu naapurilaivan kokki.
Kirpeästä kelistä huolimatta laivat eivät ole uinuneet talviunta. Päivisin rälläkät laulavat ja konehuoneissa käy kuhina. Sam Simon ja Bob Barker ovat saaneet pintaansa uutta maalia. Nopeat kumiveneet ovat käyneet huollossa ja odottavat Eteläisen jäämeren hyisiä vesiä. Pala palalta laivoista tulee parempia.
Suurimman muodonmuutoksen tämän talven aikana on kokenut entinen kotini Steve Irwin. Alus vietti reilun kuukauden Tasmaniassa kuivatelakalla, jossa siihen vaihdettiin uusi potkuri. 1970-luvulla rakennetun laivan kyljet kokivat nuorennusleikkauksen uusien runkolevyjen muodossa. Menneisyyden kahakat ja kovat jääolosuhteet olivat jättäneet jälkensä aluksen runkoon ja tukipalkkeihin. Nyt tämä Etelämantereen konkari on valmis kohtaamaan valaanpyytäjät ja salakalastajat entistä vahvempana ja nopeampana.
Eteläinen jäämeri on tänäkin vuonna Sea Shepherdin isojen laivojen joulunviettopaikka. Vaikka Haagin Kansainvälinen tuomioistuin totesi Japanin nykyisen valaanpyyntiohjelma JARPA II:n olevan täyttä puppua tieteen sijaan, lähettää maa jälleen kerran harppuunalaivansa Antarktiksen vesille ja valaidensuojelualueelle. Tulevana valaanpyyntikautena Japani on todennut pidättäytyvänsä tappamisesta ja vain tutkivansa valaita. Samaan hengenvetoon valaanpyyntilaivaston edustajat tosin julistivat, että verilöyly jatkuu vuosina 2015–2016, kun maa aloittaa uuden tutkimusohjelman.
Laivamanagerina päivät seuraavat toisiaan ja vapaapäivät kuulostavat kaukaisesti tutulta. Kun työnantajana on planeettamme, tai sen meret tapauksessani, ei työn määrästä voi valittaa. Mikään määrä työtunteja ei korjaa sitä tuhoa, mitä ihmiskunta merissä aiheuttaa. Silti työ aktivistilaivalla on jokaisen menetetyn yöunitunnin arvoinen.
Me laivojen miehistöt olemme vain häviävän pieni osa Sea Shepherdin väkeä. Yhdistys on kasvanut maailmanlaajuiseksi liikkeeksi. Esimerkiksi Operation Grindstop on tuonut pohjoiseen Färsaarille parin viime kuukauden aikana satoja vapaaehtoisia ympäri maailman vastustamaan paikallisten brutaalia valaanpyyntiä. Olimme Steve Irwinin ja Brigitte Bardot’n kanssa samoissa hommissa vuonna 2011.
Tänä vuonna Färsaaret ja Tanska ovat ampuneet itseään huolella jalkaan valaanpyyntiasioissa. Valaanpyynti kaupallisiin tarkoituksiin on ollut kiellettyä vuodesta 1986. Tästä huolimatta valaanlihaa on löydetty myynnistä Färsaarilta. Vaikka EU-alueella kaikki valaanpyynti on kiellettyä, on EU-maa Tanska lähettänyt autonomisille Färsaarille laivastoaan ja poliisivoimia turvaamaan valaanpyyntiä. Mitä arvoa on luonnon- tai mertensuojeluun säädetyillä laeilla, jos niihin sitoutuneet avustavat ympäristörikollisia kädet olkavarsiin asti veressä?