Teksti Derya Tekin

Hetki elämää viittomakielisten etiopialaisten keskuudessa.

Lempinimeni viittomakielellä on “D, pitkäletti”. Jos viettää vähänkin enemmän aikaa viittomakielisten kanssa, niin saa viittomanimen. Minun viittomanimeäni miettivät Hossainan kuurojen koulun tytöt ja he antoivat nimen lähes yksimielisesti. Vietin koululla noin kuukauden ajan ja kuvasimme lyhyen dokumenttielokuvan muutamasta oppilaasta. Yleensä viittomakieliset lempinimet liittyvät johonkin piirteeseen tai ominaisuuteen.

Abrhamin lempinimi on täysin osuva “A, hymypoika”. Poika hymyilee lähes aina ja esittelee kauniita hymykuoppiaan. Hän on kaksikymppinen ja kuurojen koulun viimeisellä luokalla. Hän valmistuu ensi vuonna ja seuraava vaihe olisi yliopisto-opinnot. Mutta Abrham ei haluakaan lähteä kuurojen koululta mihinkään. Hän ei aina ajatellut näin. Aluksi poika ei viihtynyt koulussa. Hän ei osannut vielä viittoakaan ja halusi vain pois. Abrham rikkoi koulun ikkunat ja sai tahtonsa läpi. Huonon käytöksen seurauksena hänet erotettiin väliaikaisesti koulusta. Rangaistus saikin Abrhamin arvostamaan kuurojen koulua ja viittomakieltä enemmän.

Kuvat: Derya Tekin.

Kuurojen koululla on kaikenikäisiä lapsia. Koulutustarjontaa on esikoulusta lukioon saakka. Suurin osa lapsista myös asuu koululla. Asuntolat on koulualueen sisäpuolella, lapset majoittuvat 4–8 hengen huoneissa. Koulunkäynnin lisäksi oppilaat osallistuvat arkisiin toimiin. He laittavat ruokaa, jakavat sitä ruokalassa, osallistuvat ruokalan siivoukseen ja esimerkiksi pesevät käsin pyykkiä pesulassa. Vanhemmat lapset ottavat vastuun pienemmistä. Illalla yhdessäolo on tärkeää. Hartauksien yhteydessä oppilaat laativat muuta ohjelmaa. He valmistavat teatteri- ja tanssiesityksiä. Uusien tanssikoreografioiden keksiminen vaikuttaa oppilaiden lempipuuhalta.

Ääniä kuurojen koululta ei kuitenkaan puutu. Eniten asuntoloiden tv-huoneissa pyörii musiikkivideoita välillä jopa täysillä. Viittoessaan lapset äännähtelevät samalla. Ääntä irtoaa varsinkin, jos keskustelu herättää innostusta tai jännitystä. Kaikista aidoin on myös nauru. Ei ole opeteltua nättiä naurua vaan vilpitöntä ja tarttuvaa.

Abrham on nopea poika! Hän viittoaa todella nopeasti! Kertoo asiansa iloisesti, mutta erittäin nopeasti. Sitä nopeammin hän juoksee lyhyen matkan juoksua! Esimerkiksi 100 metrin juoksuaika on vain sekunnin enemmän Usain Boltin maailmanennätystä. Hänellä onkin useita mitaleja ja palkintoja Etiopian juoksukilpailuista.

Sekunti lyhyen matkan juoksuissa voi olla aika isokin ero. Varsinkin kun ottaa huomion sen, että Abrham harjoittelee itsekseen ainoastaan kolme päivää viikossa ja hänen ruokavalionsa on vain se, mitä saa koulun ruokalasta. Stadionia, missä hän harjoittelee, ei tahdo tunnistaa kentäksi. Se ei lannista Abrhamia. Hän tykkää juosta, ei ole väliä missä.

Kuurona juoksijana Abrhamin alkuasento vaikuttaa hänen aikaansa, sillä hänen pitää nähdä lähtömerkki. Lähtölaukausta hän ei kuule. Siksi hän joutuu tuijottamaan merkkiä ja tämä taas hidastaa lähtöä.

Kommunikoimme Abrhamin kanssa välillä tulkin välityksellä ja välillä englanniksi kirjoittaen. Mutta tietoa ja tunteita välittyy ilman tulkkiakin.