Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Maria Michelsson
Vauva-arki New Yorkissa ei ole aina niin helppoa tai hohdokasta.
Esikoiseni syntyi huhtikuisena maanantaina sairaalassa Manhattanilla. Mieheni oli mukana synnytyksessä ja piti vapaata töistä myös saman viikon perjantain. Isyysvapaa oli siinä. Anoppi, meneväinen lääkäri, auttoi minkä pystyi. Oli pakko selvitä ilman kokemusta vauvanhoidosta.
Sairaalassa ei neuvottu, miten vauva kylvetetään, mutta amerikkalaisessa vauvanhoitokirjassa oli onneksi havainnolliset kuvat. Opin myös, että toisin kuin Suomessa, Yhdysvalloissa vauvan pyllyä ei pestä lavuaarissa vaan se pyyhitään pesulapulla tai kosteuspyyhkeellä, silmät pyyhitään sisänurkasta ulkonurkkaan ja pinnasänkyyn ei laiteta peittoa turvallisuussyistä.
Hämmennystä lisäsi, että kiinteät ruoat aloitetaan täällä perinteisesti riisimuroilla. Suomalaisen ystäväni kommentti oli kuvaava: ”Riisimuroja? Sehän [vauva] tukehtuu niihin!” Päädyimme perunaan senkin takia, että riisistä on löydetty huolestuttavan paljon arsenikkia USA:ssa.
Kävelylenkeillä tulee vastaan katuja ilman jalkakäytäviä ja karibialaisia naisia valkoisten lasten kanssa. Perhekohtaiset lastenhoitajat ovat yleisiä New Yorkissa. Lastenvaunujen sijaan näkyy pieniä rattaita, joissa vauva köllöttelee auton turvakaukalossa kasvot tulosuuntaan päin. Vauvat ovat usein ilman hattua koleallakin kelillä. Leikkipuistoissa ei ole hiekkalaatikkoja vaan keinuja, joihin aikuinen mieskin mahtuu.
Kotona vetää, koska ikkunat ovat yksinkertaiset. Lämmittimet ovat kovassa käytössä. Vauvan ammeessa on istuin, sillä perusvannaa ei löytynyt. Neuvolassa lääkäri kysyy, mikä on EU, kun sanon Suomen kuuluvan siihen.
Lapsen ollessa kuusi kuukautta tutustun vihdoin muihin äiteihin. Ilmainen äiti-vauvaryhmä kokoontuu sunnuntaisin, sillä moni äiti on jo palannut töihin. 7,5 kuukautta vanhan vauvan äiti ikävöi lastaan kokopäivätyössä. Viiden kuukauden äitiyslomaa pidetään luksuksena. Itse olen freelancer ja palkattomalla äitiyslomalla.
Ryhmän kanadalainen äiti ei halua puhua amerikkalaisesta sairausvakuutusjärjestelmästä, koska se saa hänet tuohtumaan. Englantilaisen äidin vastasyntynyttä hoiti manhattanilaisessa sairaalassa hoitaja, jonka yskä osoittautui myöhemmin tuberkuloosiksi. Pikkuruinen tyttö on puoli vuotta antibioottikuurilla.
Kiitospäivän kynnyksellä anoppi kertoo, että muun muassa vauvojen patjoissa käytetään kemikaaleja, joiden on määrä ennaltaehkäistä tai hidastaa tulipaloja. Tutkimusten mukaan kemikaalit aiheuttavat esimerkiksi syöpää, hedelmättömyyttä ja käyttäytymisongelmia ja laskevat lasten älykkyysosamäärää. Vaihdamme pojan patjan luomuversioon ja hoitopöydän alustan pyyhkeeseen. Alan ymmärtää, miksi näyttelijä Jessica Alba halusi perustaa yhtiön, joka valmistaa turvallisia tuotteita vauvoille. Kahden tytön äiti on vaatinut turvallisia kemikaaleja koteihin.
Asumme Bronxissa emmekä ole vielä vieneet vauvaa Manhattanin vilinään. Meillä ei ole autoa, bussissa rattaat pitää taittaa kokoon ja kaikilla metroasemilla ei ole hissejä. Oman metroasemamme hissi on usein rikki. Suomessa lapsi on jo vieraillut. Isovanhemmat hoitivat lentokenttäkuljetukset kummassakin päässä.
Mutta: amerikkalaiset tykkäävät vauvoista. Varsinkin vastasyntynyt saa uskomattoman paljon huomiota ventovierailta, ja seinänaapuri väittää pitävänsä vauvan itkusta. Amerikkalainen ei vähästä valita, ja minäkin vaikenen nyt ja iloitsen perheestäni ja jouluvaloista sekä toivotan hyvää joulua lukijoille.