Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Annareetta Rantala
Meksikolainen kiukku poliittista valtaeliittiä kohtaan on kanavoitu sosiaaliseen mediaan.
On kulunut jo lähes vuosi siitä, että Peña Nieto valittiin presidentiksi ja Institutionaalinen vallankumouspuolue PRI pääsi kahden oppositiokauden jälkeen takaisin vallan ohjaksiin. PRI:n voiton ja Peña Nieton valinnan aiheuttama vastarinta ja mielenosoitukset näyttävät jo unohtuneen. Tässä auttoi varmasti heti vaalien alla tullut Meksikon jalkapallon maailmanmestaruusvoitto, jota PRI käytti loisteliaasti hyväkseen.
Kotikaupunkiini Querétaroon, kuten varmasti muihinkin kaupunkeihin, asennettiin suuret TV-näytöt, josta väki pystyi katselemaan niin peliä kuin sen juhlintoja livenä. Ja mikä onkaan lähempänä kansaa kuin jalkapallo – ei ainakaan hallitus. Jalkapallo tulee kansalaisen omaan olohuoneeseen, kun hallituksen toimet näkyvät vain paperilla ja säädöksissä, joita kukaan tavallinen kaduntallaaja ei loppujen lopuksi edes ymmärrä.
PRI ratsasti vaalivoittoon suurimmaksi osaksi ostettujen äänien turvin, mutta myös uudistetulla ulkomuodolla. Uudistettu ulkomuoto tarkoittaa, että vanha, kansaa huijaava PRI on kuollut ja haudattu. Uudistettu PRI myös nuorentui: PRI piti poliittisen puhekilpailunkin nuorille puolueensa jäsenille, ja kilpailun menestyneimmät ovat nyt PRI:n tähtikaartia. Näin PRI:n uudet kasvot ovat nuoret ja kauniit ja ilmaisu kaunopuheista. Aivan kuten presidentti Enrique Peña Nieto, jos unohdetaan listan viimeinen adjektiivi.
Uudistunut ulkomuoto tarkoittavat myös uusia otteita. Heti virkaanastumisensa toisena päivänä, Peña Nieto allekirjoitti Pacto Por México -sopimuksen. Sopimuksen tavoitteena on tehdä suuria, kaikenkattavia yhteiskunnallisia muutoksia. Tällä hetkellä sen keskeisimmät muutokset ovat Reforma Laboral eli työuudistus ja Reforma Educativa, koulutusuudistus.
Reforma Laboralia myytiin mediassa ajatuksella, että se luo työpaikkoja, helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta ja tekee Meksikon näin houkuttelevammaksi ulkomaalaisille yhtiöille. Jos tutustui lakimuutokseen tarkemmin, sai selville, että todellisuudessa muutos tarkoitti sitä, että työsopimukset tehdään aina väliaikaisiksi, uusitaan kuukausittain ja palkka maksetaan tuntipalkkana. Lisäksi työnantaja voi tarjota mahdollisuuden työharjoitteluun.
Uudistukset tarkoittavat sitä, että käytännössä Reforma Laboral tukee vain ja ainoastaan yhtiöitä. Työntekijöiden epävarmuus sen sijaan lisääntyy. Koskaan työntekijä ei voi tietää, haluaako yhtiö jatkaa sopimusta seuraavallekin kuukaudelle. Palkka huononee, sillä palkka maksetaan vain työpäivien mukaan, ja ne päivät, kuten yleiset vapaapäivät, joita Meksikossa piisaa, tarkoittavat miinusta palkkakuittiin. Lisäksi työharjoitteluaika mahdollistaa yhtiöille McDonald’s-käyttäytymisen: työntekijä otetaan työharjoittelijaksi, jolloin palkka on pienempi, ja kun harjoitteluaika loppuu, sopimusta ei jatketa vaan otetaan seuraava työntekijäehdokas listalta.
Reforma Laborma aiheutti suuret mielenosoitukset ympäri Meksikoa. Suuremmat jopa kuin Yo soy 132 -liike vaalien aikana. Kiivaista mielenosoituksista huolimatta lakimuutos meni läpi, ja kansan oli tyydyttävä siihen.
Toisen uudistuksen, Reforma Educativan, tavoitteena on yksityistää koululaitosta. PRI:n mukaan uudistus nostaa meksikolaisen koulutuksen tasoa, sillä se tarjoaa avuliaille ihmisille mahdollisuuden tukea valtiota kansalaistensa sivistämisessä. Vaikka ihmiset tietävät, että tosiasiallisesti koulujen yksityistäminen tulee vain kasvattamaan railoa yhä suuremmaksi alemman ja ylemmän luokan välille, reformi ei saanut ihmisiä enää sankoin joukoin liikkeelle. Pettymys, miten työuudistus ajettiin läpi, hiljensi ihmiset. Näin minusta näytti tapahtuneen ainakin Querétarossa. Asioihin vaikuttamisen toivottomuus teki ihmisistä välinpitämättömiä.
Tällä hetkellä kiihkein puheenaihe Meksikossa on Pemex, Meksikon valtion omistama öljy-yhtiö. Yhtiön kansallistaminen tapahtui vuonna 1938. Itse kansa oli käytännössä se, joka osti öljy-yhtiön: ihmiset toivat vapaaehtoisesti maksupisteisiin pesojaan varallisuutensa mukaan.
Mutta nyt Pemex halutaan yksityistää. Lähes 70-vuotias koko kansan hanke ja ylpeyden aihe, jolla on jopa oma virallinen juhla- ja liputuspäivänsä, ei näytä merkitsevän mitään nykyiselle hallitukselle. On nimittäin varsin kiinnostavaa, että PRI käyttää viime tammikuussa tapahtunutta räjähdystä Pemexin pääkonttorissa perusteluna sille, miksi öljy-yhtiö tarvitsee yksityisiä investointeja. Eräs tutkija on näet sanonut, ettei niin suurta räjähdystä ole voinut syntyä vahingossa. Oli väite tosi tai ei, näyttää siltä, että Meksikon hallitus ei halveksi minkäänlaisia keinoja tarpeidensa toteuttamiseksi.
Koska kansan luottamus PRI:hin oli historiallisista syistä heikko, puolue ymmärsi, että sen täytyi osoittaa muuttuneensa ja olevansa nyt rehellinen puolue. Tällaiseen tarvitaan tietenkin näyttöä ja hiukan dramatiikkaakin. Jokainen aika vaatii uhrinsa. Tällä kertaa uhrina oli Elba Esther Gordillo, opettajien ammattiyhdistyksen johtaja, jonka tiedettiin varastavan rahaa liitolta ja ostavan lähimmille tukijoilleen vuosittain Ferrareita. Näyttävin elkein PRI tuomitsi johtajan vankilaan. Gordillolle tuomio tosiasiallisesti tarkoitti vain ennen aikaista eläköitymistä ja pulskaa palkkiota suostumuksesta mustan lampaan asemaan.
Tällä hetkellä PRI vaikuttaa varmemmalta ja suuremmalta kuin koskaan. Onko syynä onnistunut julkisuuden kontrollointi, vai vastaako median antama kuva todellisuutta? Median luotettavuudesta ei Meksikossa tosin voi puhua hymyilemättä. Tällä hetkellä valtamediassa, joka on PRI:n valvonnan ja kontrollin alainen, on kielletty käyttämästä sanoja kuten järjestäytynyt rikollisuus, väkivalta, salamurha ja huumekauppa. Kaikki, mikä antaa epämiellyttävän kuvan Meksikon tilanteesta. En tiedä, kuinka virallinen kielto on, mutta jostain syystä sanomalehdet, valtakunnalliset TV- ja radiokanavat ovat yhtäkkiä lopettaneet niiden käytön.
Jos julkisesti ei voi sanoa mielipidettä, se tuodaan esille epävirallisesti. Meksikolainen kiukku poliittista valtaeliittiä kohtaan on kanavoitu sosiaaliseen mediaan, ennen kaikkea Facebookiin ja Youtubeen. Vasemmisto ja sosiaalinen media ovat löytäneet varsinkin Peña Nieton mokat ja kömmähdykset ja näkevät hänessä meksikolaisen politiikan, tai todennäköisemmin yleisesti politiikan, karikatyyrin. Youtubessa on pitkä lista videoita Peña Nietosta: presidentti nukkuu Venezuelan edesmenneen presidentin Chávezin hautajaisissa, haukottelee Latinalaisen Amerikan presidenttien kongressissa, osoittaa eleillään täydellistä välinpitämättömyyttä virkatapaamisessa Japanissa. Lisäksi videot ovat tallentaneet presidentin iskeviä kommentteja, kuten vastauksen kysymykseen, mikä on tortillojen kilohinta: ”No soy la señora de la casa”, En minä ole kotiäiti.
On yhä mysteeri miksi, Peña Nieto valittiin PRI:n presidenttiehdokkaaksi. Luulisi, ettei PRI kaipaisi pitkän oppositiokautensa jälkeen minkäänlaista huonoa mainetta. Vai oliko Nieto ainoa hyvä vaihtoehto paikalle, jossa todellisuudessa ei ole paljon valtaa, vain julkisuutta? Asian voi toisaalta nähdä niinkin, kuten olen alkanut näin jälki käteen ajatella: Peña Nieton valinta oli täysi kymppi. Nieton temppuilut antavat nimittäin oikean kuvan, mitä politiikka ja poliitikot yleisesti ovat: rahan eli vallan sätkynukkeja.
Vielä ei tiedetä, ketkä ovat PRI:n todellisen vallan takana. Lähes varmuudella siellä ovat huumekartellit, joilla on vanha, tukeva asemansa. Yllätysnimenä on tosin noussut Meksikon entinen presidentti Carlos Salinas de Gortari, ajalta 1988–1994, yksi Meksikon vihatuimmista ihmisistä. Salinas de Gortari varasti huhujen mukaan puolet valtion budjetista rakentamalla kehnoja moottoriteitä ympäri Meksikoa. Kautensa jälkeen hänen piti paeta Yhdysvaltoihin, ettei olisi tullut murhatuksi. Nyt hän on jälleen kuvassa mukana, aivan Peña Nieton rinnalla.
Vain aika näyttää, keiden kädet hypyttävät sätkynukkeja. Sitä odotellessamme, antakaamme presidentti Enrique Peña Nieton viihdyttää meitä tempauksillaan.
