Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Shams Tabrizi
Georgian sisäiset pakolaiset unelmoivat paluusta kotikonnuilleen.
Kuten kaikki hyvät suunnitelmat, omanikin ovat olosuhteiden oikkujen vuoksi muokkautuneet. Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka jäävät tällä erää taakse, ja edessä siintää mystinen Kaukasus.
Turkin läpi matkamme taittuu maanteitse Georgiaan, poliittisesti jakautuneeseen pieneen valtioon. Maa on edelleen toipumassa pitkästä Neuvosto-historiastaan, vuoden 2008 sodasta Venäjän kanssa puhumattakaan.
Keskellä Georgiaa sijaitsevassa Borjomissa tapaamme veljekset Gigan ja Iraklin, jotka kutsuvat meidät perheensä asuntoon nauttimaan georgialaista viiniä. Borjomi ei ole veljesten kotiseutua, vaan he ovat muuttaneet tänne pakolaisina maan luoteisosassa sijaitsevalta Abhasian alueelta.
Veljesten etnisesti georgialainen perhe pakeni Abhasiasta vuonna 1993, kun itsenäisyyteen pyrkivien abhaasien ja alueella asuvien georgialaisten välille puhkesi sisällissota. Venäjän tukemana abhaasit saivat Georgian sotilaat perääntymään, ja samalla alueelta lähti 240 000 georgialaispakolaista.
Borjomin kaupungissa ja sitä ympäröivissä pikkukylissä kohoaa kymmeniä järkälemäisiä, Neuvostoliiton aikaisia vuotavia betonikerrostaloja. Viime vuosisadan taitteessa hotelleina toimineet kiviröykkiöt majoittavat tätä nykyä satoja Abhasian pakolaisia.
Vanhempi veli Irakli unelmoi paluusta Abhasiaan haikein silmin. Borjomin vehreä luonto on kaunista, mutta ei vedä vertoja pohjoisen vuoristoille. Abhasiassa perheellä olisi oma talo ja tontti, ei tarvitsisi enää asua tässä betonirauniossa.
Irakli ei puhu paljon englantia. Paljon on silti pääteltävissä, kun hän osoittelee rapistuvan kerrostalon yksityiskohtia ja viittaa Georgian presidenttiin toistuvasti arvonimellä ”Saakashvili motherfucker”.
Abhasian tilanne on samanlainen kuin viisi vuotta sitten emämaan kanssa sotineen Etelä-Ossetian. Kumpikin alue irrottautui Venäjän tukemana Georgiasta vuoden 2008 sodan jälkeen, mutta ne eivät nauti kansainvälistä tunnustusta. Tähän asti Abhasian valtion ovat tunnustaneet ainoastaan Venäjä, Nicaragua, Venezuela ja Nauru.
Borjomissa majataloa pitävä Giorgi kertoo, että elokuussa 2008 kaupungin jokaisessa talossa asusti venäläissotilaiden saappaiden alta paenneita ihmisiä – hänenkin talossaan majoittui sodan aikana kaksi pakolaisperhettä. Nämä perheet ovat jo palanneet koteihinsa, mutta 1990-luvun pakolaisten tarina jatkuu Borjomissa yhä.
Abhasian johtaja Sergei Shamba on todennut, ettei georgialaispakolaisilla ole asiaa takaisin Abhasiaan ennen kuin hallitus on hyväksynyt alueen itsenäisyyden. Georgia luokittelee Abhasian ja Etelä-Ossetian Venäjän miehittämiksi alueiksi.
