YleinenKirjoittanut Fanny Malinen

Pahat firmat

Lukuaika: 2 minuuttia

Pahat firmat

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Fanny Malinen

Britannian ennen julkista sektoria pyörittävät yhä useammin sellaiset nimet kuin Capita, Serco ja G4S.

Joskus suunnilleen 15-vuotiaana aloin herätä siihen, että maailmassa oli suuryrityksiä, joilla oli liian paljon valtaa ja jotka kohtelivat työntekijöitä huonosti. Silloin vastauksena oli McDonald’sin ja Coca Colan boikotoiminen.

Kuluneen noin kymmenen vuoden aikana kritiikkini pääoman valtaa kohtaan on syventynyt rakenteelliselle tasolle – mutta kiinnostavaa on myös huomata, etteivät kaikki firmat, joilla on sormensa vähän joka toimialalla, näy katukuvassa ja kauppojen hyllyillä. Kun Britanniassa velloo thatcherismin uusi aalto ja Etelä-Eurooppaa kurittaa Troikan rakennesopeuttaminen, kasvattavat yksityistämisbuumin myötä valtaansa myös firmat, joista suurin osa kansalaisista ei tiedä mitään.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Pohjoislontoolainen Barnetin kaupunginosa, jonka onnistuneesta kirjastovaltauksesta olen aiemmin kirjoittanut, toimii Britanniassa yksityistämisen laboratoriona. Kaupunginosan palveluista 70 prosenttia on myyty Capita-nimiselle yritykselle – yhdelle niistä firmoista, joiden huomaa olevan kaikkialla, kun nimeen alkaa kiinnittää huomiota. Kymmenen vuoden sopimus on sitova, mikä tarkoittaa sitä, että konservatiivinen kaupunginosahallitus on tehnyt päätökset paljon tulevia vaaleja pidemmälle. Asukkailta ei, tietenkään, alunperinkään kysytty.

One Barnetiksi nimetty ohjelma kattaa vaikka mitä pysäköinnistä asuntoihin ja sosiaalipalveluihin. Yksi sen osista, sosiaalipalveluita tarjoava paikallinen yhtiö nimeltään Barnet Group, on jo joutunut taloudellisiin vaikeuksiin ja 263 000 punnan voittoennuste on kääntynyt ennusteeksi 700 000 punnan tappioista. Miljoonan laina ei ole yhtiölle tarpeeksi, vaan työntekijöiden palkat ja työehdot joutuva leikkurin alle.

Capitalle on ennenkin sattunut virheitä. Esimerkiksi Britannian oikeusministeriö osti Capitalta viime vuonna 90 miljoonalla punnalla käännöspalveluita, mutta yhtiöllä ei ollutkaan tulkkeja, tai sitten hommiin olisi kelvannut kuka tahansa nettisivuilla työnhakijaksi rekisteröitynyt. Vuonna 2006 yhtiön pääjohtaja Rod Alridge joutui eroamaan poliitikkojen rahalliseen tukemiseen liittyvien epäselvyyksien vuoksi. Kaikkein ironisinta on, että yhtiö, jolle maksetaan palveluiden tuottamisesta verorahoilla, kierrättää voittonsa Jersey-saarten veroparatiisin kautta.

Toinen esimerkki vastuuttomista yksityistämissopimuksista on Circle Healthcare, yksi yhtiöistä, jotka saavat osansa Britannian terveydenhuollon 262 miljoonan punnan yksityistämispotista. Circle Holdings, Circle Healthcaren emoyhtiö, pärjää vähän Capitaa, Sercoa ja G4S:ää (joista viimeksimainitut pyörittävät vankiloita ja säilöönottokeskuksia) paremmin Ethical Consumer -sivuston eettisyysvertailussa, koska se ei ole sekaantunut kansainväliseen asekauppaan tai ihmisoikeusrikkomuksiin palestiinalaisalueilla. Kuitenkin, kun tytäryhtiön on määrä vastata niinkin tärkeästä alasta kuin terveydenhuollosta, sen toivoisi olevan taloudellisesti omillaan eikä elävän emoyhtiön lainarahalla – jonka seitsemän prosentin korko on tietysti mukava lisä veronmaksajan laskuun.

Kuten Barnetin yksityistämisohjelman suhteen, eivät Circle Healthcarenkaan tuottamat palvelut ole tappiollisia vain vasemmiston pahimmissa uhkakuvissa. BBC raportoi lokakuussa, että Britannian ensimmäinen yksityinen sairaala, Cambridgeshiressä sijaitseva Hichingbrooke, tuotti ensimmäisten kuuden kuukauden aikana lähes tuplasti ennustetun tappion.

Yksittäisten firmojen toiminnan tarkastelu tuntuu tietysti triviaalilta, jos näkee ongelmana voitontavoittelun logiikan – joka harvojen mielestä sopii sairaaloihin ja minusta ei yhtään mihinkään. Koska yksityistäminen on kuitenkin yhä enemmän käytäntöä eikä vain teoriaa, on hyvä katsoa Circlen, Capitan tai G4S:n sopivuutta tehtäviin, joihin ne on palkattu. Saa nähdä, joutuuko valtio lähitulevaisuudessa pelastamaan pankkien lisäksi myös yksityisiä yrityksiä.