Teksti Shams Tabrizi

Kohtaamisia itäisen Turkin maanteillä.

21. maaliskuuta Diyrabakirin kaupungissa järjestettiin kurdien juhlistama suuri kevätfestivaali Newroz. Päätimme tutustua Turkin itäiseen väestöön lähietäisyydeltä liftaamalla paikan päälle.

Malatyan kaupungista meidät poimi kyytiinsä turkkilainen lakimies, joka oli jo kovasti myöhässä aamun oikeusistunnosta. Kuullessaan meidän jatkavan kohti Diyarbakiria, mies kauhistui.

”Älkää vain menkö sinne, erityisesti tänään! Diyarbakir on täynnä terroristeja. Viimeksi kun olin siellä, PKK:n terroristit salamurhasivat kaupungin poliisipäällikön.”

Lakimies latasi meille pitkän saarnan alueen turvattomuudesta, mikä sai halumme nähdä paikka omin silmin vain kasvamaan. Mielihalu poistua autosta alkoi myös kasvaa siinä vaiheessa, kun mies vilautti meille epäilyttävien liftareiden varalta autossa pitämäänsä käsiasetta.

Diyarbakirin nimen mainitseminen herättää puistatuksia kaikkialla Turkissa. Kaupunki on kansainvälisesti terroristijärjestöksi luokitellun Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n vahvaa kannatusaluetta.

Äänekäs musiikki kaikui kilometrin päähän Newrozin massiiviselta festarialueelta. Perinteinen persialainen kevään alun juhlistus on tämän päivän Diyarbakirissa ennen kaikkea kurdikulttuuria ja -nationalismia ylistävä festivaali.

Kymmenettuhannet kurdit kokoontuvat joka puolelta maata juhlistamaan kurdilaisuuttaan laulaen ja tanssien. Perheen pienimmät heiluttivat lippuja, joissa oli PKK:n vankilassa viruvan johtajan Abdullah Öcalanin hymyilevä kuva.

Festivaalin jälkeen suuntasimme myöhään illalla Syyrian rajamaastossa sijaitsevaan Mardinin kaupunkiin, jossa yövyimme puoliksi turkkilaisen, puoliksi kurdin Osmanin luona. Erehdyimme näyttämään hänelle meistä festareilla otettua valokuvaa, jonka laitaa koristivat Öcalanin kuvat.

”Varokaa, kenelle tuota esittelette! Öcalan on vihattu terroristi, joka on murhannut kymmeniätuhansia turkkilaisia ja kurdeja.”

Osman tuomitsi Newrozissa ylistetyn PKK:n vahvasti. Hän sanoi meille, että vaikka suurin osa kurdeista ottaa kulttuurinsa ja perinteensä vakavasti, harva heistä unelmoi Kurdistanin valtiosta.

”PKK haluaa kurdeille oman maan, mutta on valmis tappamaan sen eteen vaikka kuinka paljon syyttömiä ihmisiä.”

***

Matka taittui jälleen kohti pohjoista, ja Diyarbakiria. Mardinista meidät otti kyytiin Ruotsissa pitkään asunut Özkan, joka opettaa nykyään kurdin kieltä Mardinin yliopistossa. Vasta viime vuonna Turkin hallitus antoi hyväksyntänsä kurdin kielen opetukselle kouluissa, mikä on saavuttanut kurdien keskuudessa suuren suosion.

Özkan antoi meille lyhyen historian oppitunnin kurdien alistetusta asemasta siitä lähtien, kun Mustafa Kemal Atatürk loi Turkin nykyvaltion. PKK perustettiin 1970-luvulla taistelemaan autonomisen Kurdistanin puolesta, mutta suurin osa kurdeista tuomitsee Özkanin mukaan järjestön väkivaltaisen toiminnan.

”Vaikka oma Kurdistan in valtio häilyykin monen kurdin mielessä, ymmärrämme, että mahdollisuus siihen on todella pieni. Osaamme iloita näistä valtion pienistä myönnytyksistä”, Özkan sanoi.

Diyarbakirista pohjoiseen johtavalla tiellä meidät poimi kyytiinsä viiksekäs keski-ikäinen mies, jota esittäytyi itseään osoittaen seuraavasti: ”Abdullah. Kurdistan. PKK.”

Mies ajoi meitä kymmenisen kilometriä eteenpäin, kotikyläänsä saakka. Kylän huolto-asemalla hän tarjosi meille kebab-päivällisen ja jäi kanssamme odottamaan minibussia, koska liftaaminen oli hänen mukaansa seudulla vaarallista.