Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kadri Taperson
Kulttuurilehden uuden päätoimittajan valinta synnytti Virossa poliittisen skandaalin.
Kun olin vielä lapsi, äitini sanoi, että ajattelen liian mustavalkoisesti. Että asiat ovat minusta huonoja tai hyviä, eikä muita vaihtoehtoja ole. Äidin lapselleen sanomat asiat vaikuttavat tähän koko elämän. Myöhemmin kuitenkin selkeni, että ajattelutapani on geeniperintöä ja että olen perinyt sen äidiltäni, mutta se onkin pidempi juttu.
Esimerkki mustavalkoisuudesta ajattelustani on helppo löytää. Viron median tämän hetken kuumin aihe on kulttuurilehti Sirp. Se on vanha hyvä valtion rahoittama kulttuurilehti, joka on ilmestynyt joka perjantai niin kauan kuin muistan.
Lehteen haettiin uutta päätoimittajaa. Haku epäonnistui, eikä sopivaa päätoimittajaa löydetty. Noin kymmenen päivää sitten räjähti pommi: lehden neuvosto oli antanut päätoimittajan paikan tilapäisesti skandaalikirjailija Kaur Kenderille. On vaikea selittää kuka Kender on, mutta kyseessä on vähän samanlainen tapahtuma, kuin jos Voiman päätoimittajaksi saapuisi yhtenä aamuna yhtäkkiä Sami Lotila, paitsi että Lotilalla on yliopistokoulutus.
Kender sanoi televisiohaastattelussa, että hän on nihilisti ja että kulttuuri on boring shittiä. Hän irtisanoi suurimman osan lehden vanhoista tekijöistä. Sen jälkeen virolaisessa mediassa ja sosiaalisessa mediassa on ilmestynyt liioittelematta satoja mielipidekirjoituksia aiheesta.
En olisi uskonut, että kulttuurilehdestä voi nousta niin suuri haloo. Osa kulttuuri-ihmisistä on näyttänyt televisiossa yhtä surullisilta kuin suomalaiset eläinoikeusaktivistit viime kampanjansa aikana MTV 3:n ohjelmassa. Voi taas olla että rinnastus on huono, mutta halusin kuvata sellaista intohimoa, jota harvoin näkee. Niin käyttäytyvät ihmiset silloin, kun jokin on heille hyvin tärkeää.
Nyt uudesta päätoimittajasta ei enää puhuta niin paljon, koska on saatu selville syy päätoimittajan valinnalle. Sen takana ovat muun muassa Viron kulttuuriministeri ja ilmeisesti myös Reformipuolue. Voi olla, että yksi syy oli sekin, että kulttuurilehti on kritisoinut hallitusta. Tämä ei vielä ole täysin selvää. Torstaina osa kansanedustajista yritti nostaa epäluottamuslauseen ministeriä vastaan, mutta he hävisivät äänestyksen. Sitten torstai-iltana ministeri ilmoitti itse eroavansa.
Mutta miksi aloitin blogaukseni mustavalkoisesta ajattelusta? Luin nimittäin kahdesta Facebook-kirjoituksesta, että skandalisti Kaur Kenderin oli nuoruudessaan tapana potkia kadulla kerjäläisiä. Kuvitelkaa. Siitä hetkestä lähtien, kun luin tämän tiedon, siitä ihmisestä tuli minulle paha. Minulle on ihan samantekevää kuka mies on tai miksi hänet nostettiin päätoimittajaksi. Nyt tiedän mitä hänestä ajattelen ja kuka hän on.
Sanotaan, että kuvat puhuvat enemmän kuin sanat. Vaikka en sitä itse aina usko, laitan teille linkin, jossa kulttuuri-ihmiset (kirjailijat, näyttelijät, kuvataiteilijat, laulajat ja muut) näyttävät, mitä he ajattelevat tästä kulttuurilehden jutusta. Kuvien otsikon voisi kääntää suomeksi sanoilla ’mielen osoitus’, eli ”mielenosoitus”, mutta kahdella sanalla kirjoitettuna.
Jos minun pienellä blogillani on yksikin lukija, hän osaa varmasti arvata jo, mitä seuraavaksi kirjoitan. Milloin tulee se päivä, kun näen samanlaista intohimoa eläinten oikeuksista?
Sami Lotilan tekstejä on julkaistu Voimassa, ne löytyvät hakusanoilla Sami Lotila.
