Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Tuomas Aivelo
Fifin Ranomafanan-kirjeenvaihtaja palasi asemapaikalleen. Kaikki on kuin ennen, valitettavasti.
Palasin tiistaina takaisin Madagaskarille. Tuntuu kuin aika ei olisi lainkaan liikkunutkaan – kaikki on samassa tilassa kun viimeksi lähtiessä: vaaleja ei ole pidetty ja kansainvälinen rahoitus mataa.
Ensimmäiset indikaattorit, kuten kerjäläisten määrä, taskuvarkausyritykset ja vaniljakauppiaiden innokkuus, näyttävät samaa kuin viime vuonnakin.
Status quo on sekä hyvä että huono asia. Toisaalta maa ei tunnu köyhtyneen. Ainoa merkki siitä oli, että ensimmäistä kertaa päädyin tilanteeseen, jossa lentokenttävirkailija inui lahjuksia, jotta hän nopeuttaisi viisumihakemukseni käsittelyä. (Lue: pääse pitkän jonon ohi.) Huono asia on, että rahan puutteessa hallinto myy kaivosoikeuksia ranskalaisille ja kiinalaisille yrityksille polkuhintaan ja ympäristön kannalta huonoihin paikkoihin. Myös kultakuume jatkuu tutkimusalueellani, Ranomafanassa, mutta huomattavasti rauhallisemmissa merkeissä.
Sadekauden alkaessa alkaa myös lintujen pesintäkausi. Pesintäänsä on aloittamassa paratiisimonarkki.
Turisteja on liikkeellä enemmän kuin viime vuonna, joten turistialueille on luvassa hyvä ja paksu vuosi. Hiirimakeja on liikkeellä enemmän kuin viime vuonna, joten minulle on luvassa hyvä vuosi.
Suurin muutos on siinä, että maassa on uusi olutmerkki. Three Horses Beer oli ennen olut, joka paikalliset joivat. Nyt puolet THB-merkeistä on muuttunut Castel-merkkeihin. Norjalaiset kovakuoriaistutkijat kertoivat, että Castel olisi merkittävästi paremman makuista. Tilanne pitää arvioida myöhemmin.
Tänä vuonna olen saarella kaksi kuukautta. Kirjoittelen taas kahden viikon välein Fifiin omia, madagaskarilaisten ja hiirimakien kuulumisia.
Hyönteisten määrä kasvaa kohisten kuivankauden väistyessä. Tässä kärsäkäs ylittää polkua oksaa pitkin.
