Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Shams Tabrizi
Gazan pommitus ei juuri hetkauta useimpien israelilaisten arkea.
Eräänä iltana saan tekstiviestin ystävältäni Tel Avivista: ”Ikävää, että meillä on tämä pikkusota meneillään juuri, kun olet käymässä täällä. Mitäs etelään kuuluu?”
Gazan uusimpaan konfliktiin viittaavan viestin sävy on saman tuntuinen kuin harmittelu myrskypilvistä rantalomapäivänä.
Olen viettänyt kuluneet viikot työskennellen vapaaehtoisena kibbutsilla Kaakkois-Israelissa. On ollut mielenkiintoista seurata, miten eri tavoilla monikulttuurisen yhteisön jäsenet suhtautuvat muutaman sadan kilometrin päässä tapahtuvaan sotilasoperaatioon. Siinä missä monet ulkomaalaiset ovat kiihdyksissään ja osa miettii jopa paluulipun ostamista, israelilaiset kummastelevat moista hätiköimistä. Heille tämä on vain ikävämpi osa arkea, kaiken kaikkiaan melko perusviikko.
Samalla kun Israel vahvistaa sotatoimiaan Gazaa kohtaan, kibbutsilla työskentelevä Ilana tyynnyttelee muutamia hermostuneita eurooppalaisia.
”Tämä on meille aivan normaalia elämää. Voitte olla varmoja, että kotonani Tel Avivissa kaikki menevät töihin, vaikka hälytykset pauhaavat. Itse ajattelen, että todennäköisyys kuolla autokolarissa on suurempi kuin joutua ohjuksen maaliksi.”
Lapsuutensa Tel Avivissa viettänyt Ofer muistelee Persianlahden sotaa, jonka aikana Israelin taloudellinen keskus joutui useiden ilmahyökkäyshälytysten kohteeksi.
”Se oli meille lapsille yhtä leikkiä, ei kukaan ottanut sitä vakavasti! Kun hälytykset soivat, ei tarvinnut mennä kouluun. Jos ne alkoivat soida koulupäivän aikana, meistä oli tosi huvittavaa pukea kaasunaamarit päälle”, hän naurahtaa.
Kahvipöytäkeskustelut sotimisesta käydään täällä siihen sävyyn, että voisin yhtä hyvin kuvitella olevani kotona Suomessa harmittelemassa jälleen uuden Lähi-idän konfliktin puhkeamista. Valtion omien kansalaisten etääntyneisyys tapahtumista sekä niiden vähättely on hätkähdyttävää.
Yleinen mielipide israelilaisten keskuudessa on kuitenkin selkeä: Israelilla on oikeus puolustautua Hamasin ohjuksia vastaan. Pommittamalla Gazaa nykyinen hallitus on osoittanut Hamasin lisäksi myös omalle kansalleen vahvuutensa, juuri sopivasti ennen vaaleja.
Noin viikko Gazaan kohdistuvien ilmahyökkäysten alkamisen jälkeen kibbutsin vartija pitää ulkomaalaisille työntekijöille lyhyen turvallisuusinfotilaisuuden.
”Kuten ehkä olette huomanneet, Gazassa on ollut tällä viikolla meneillään semipikkusota”, hieman kyllästyneeltä vaikuttava vartija aloittaa.
Vartija mainitsee kolme menehtynyttä israelilaissiviiliä, mutta siinä vaiheessa yli 70 ilmaiskuissa kuollutta palestiinalaista hän ei noteeraa millään tavalla. Hän vakuuttaa, ettei meillä ole mitään syytä huoleen, mutta jos nyt sattuisimme kuulemaan ilmahyökkäyshälytyksen, kannattaa juosta lähimpään bunkkeriin tai heittäytyä maahan ja suojata päätä käsillä.
On hämmentävää elää ihmisten kanssa, joiden arkeen kuuluu jatkuvasti seuraavan kriisin puhkeamisen jännittäminen. Vielä hämmentävämmältä tosin tuntuu oma kotimaani näille ihmisille. Minulta kysellään jatkuvasti, millaista on elää paikassa, jossa ei tarvitse elää jatkuvasti uuden sodan pelossa.
”Mitä ihmettä ihmiset siellä sitten tekevät? Mitä teidän ongelmanne ovat?”
