Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
Säästä puhutaan oikeastaan aina. Eikä siihen oikein ikinä olla tyytyväisiä.
Niin kuin monessa muussakin eurooppalaisessa kaupungissa, kuluva talvi on myös Wienissä näinä päivinä epätavallisen kylmä. Ei täällä nyt mitään siperialaisia astelukuja ole. Eikä luvattua lumimyrskyäkään vielä tullut. Lämpömittari näyttää pakkasta kymmenen asteen tienoilla.. Kodittomille se kuitenkin voi olla kohtaloksi ja joukkotiedotusvälineissä ihmisiä onkin pyydetty auttamaan. On annettu tietoa numeroista joihin soittaa, jos näkee kadulla jonkun kylmissään.
Keski-Euroopassa ei usein ole varauduttu kylmään samalla tavalla kuin pohjoisessa. Rappukäytäviä ei vanhoissa taloissa lämmitetä ja asunnot tuntuvat talvisin helposti vähän kosteiltakin. Vanhoissa taloissa ei yleensä ole kaukolämpöä, vaan kotitaloudet ovat itse vastuussa asunnon lämmittämisestä. Keittiössä tai kylpyhuoneessa on lämminvesivaraaja, joka lämmittää veden niin suihkuun kuin lämpöpattereihin.
Toisaalta on mukavaakin, että voi itse valita, kuinka paljon kotiaan milloinkin lämmittää. Ilmakin pysyy helpompana hengittää, kun ikkunoista pääsee vähän raitista sisään. Mutta kaasu on tuhottoman kallista eikä lämpö kuulu vuokraan. Tuhansilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole varaa pitää kotejaan lämpiminä kunnolla tai jopa ollenkaan. He joutuvat istumaan kodeissaan päällysvaatteet päällä ja yrittävät olla sairastumatta.
Pari päivää sitten kylmyyden seuraksi tuli kaupunkiin lumipeite. Valkoinen lumi tekee kaupungista pehmeämmän. Lapset hyppivät kaduilla innoissaan. Koirat melko lailla samaan tahtiin. Vähän kuin joulu olisi tänä vuonna muutaman viikon myöhässä. Sitä paitsi pakkaslumi ikkunalaudalla suojaa jopa vähän vedolta. Tuuli ei vingu yhtä pahasti, ja kokonaisen asteen verran on keittiössä lämpimämpää.
Moottoritiekaaoksiin satanut lumi kuitenkin riittää täällä Itä-Itävallassakin. Vuoden alusta tulikin koko maahan laki pelastuskaistan muodostamisesta moottoriteillä onnettomuuden sattuessa. Kaikki vasemmalla olevien autojen on mentävä ruuhkan sattuessa vasemmalle ja muitten autojen oikealle, jotta pelastusajoneuvot pääsevät keskeltä onnettomuuspaikalle. Välillä järjestely on toiminut hyvin, mutta edelleen se nikottelee pahasti. Milloin kuuluu uutisia ajoneuvoista, jotka ovatkin päättäneet palata pelastusväylää pitkin väärään kulkusuuntaan takaisin. Tai ajoneuvoista, jotka ovat ajatelleet pelastuskaistan jollakin muulla tapaa kuuluvan heille.
Yritin miettiä, miten kylmyydestä voisi olla jotain hyötyäkin. Vuodevaatteiden pikkuötököihin ei minipakkanen pure. Mutta sulatin pakastimen. Se onnistui hyvin, kun kaikki ruuat voi kärrätä parvekkeelle. Sitten päätin luopua turhista yrityksistä saada keittiön takaista työhuonetta tarpeeksi lämpimäksi. Otin läppärin mukaan olohuoneeseen ja tein kirjakamaristani helmikuun ajaksi juomien ja juuresten kylmähuoneen.
Pienenä kaivoimme kotipihalla lumeen luolia. Emme tienneet, että lumi voi suojata kuin pesä ja teimme sellaisia silti. Teimme kotipihalla lumiluolia intohimoisesti niin kauan, kunnes tuli pimeä ja huomasimme, että housut olivat polvista märät ja oli pakko mennä sisään.
