Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Varpu Lotvonen
Reaalipolitiikka on himmentänyt Obaman sädekehän & toivotalkoot ovat ohi.
Vuosi 2008 oli minulle ensimmäinen, jona seurasin Yhdysvaltain presidentinvaaleja paikan päällä. UAF:n kampuksella seurattiin politiikkaa ja kampanjoitiin Barack Obaman puolesta toiveikkaina ja täynnä tulevaisuudenuskoa. Suuresta innostuksesta (Yes we can!) huolimatta vaalipäivän jälkeen koitti harmaa arki, jonka kimpurat nopeasti himmensivät Obaman sädekehän.
Tänä vuonna Obamalla on kannettavanaan reaalipolitiikan taakka. Monet ihmiset, jotka kannattivat Obamaa, tuntuvat nyt olevan hämmentyneitä Obaman tekemien poliittisten päätösten kirjon vuoksi. Hän on muun muassa vahvistanut hallituksen valtaa vakoilla ja pidättää ihmisiä, mutta toisaalta hän on myös lakkauttanut Don’t ask don’t tell -lain, tukenut opiskelijoita ja koettanut pyristellä terveydenhuoltouudistusta kasaan. Hän on jopa lopettanut muutamia Yhdysvaltain käymistä sodista.
Pettymyksen ylimmäisenä syynä taitaa kuitenkin olla ennen kaikkea se, että Obama ei tarjonnut sitä muutosta poliittiseen todellisuuteen, jota häneltä odotettiin, eikä hän osannut astua täyttämään sitä roolia, jonka hän itselleen rakensi kampanjansa aikana.
Toivotalkoilla oli helpompaa saada ihmisiä mukaan kuin synkän talouden todellisuudella, joka on Yhdysvalloissa, kuten se oli Suomessakin, merkittävä vaaliteema. Ehkäpä Davis Guggenheimin valmistama ja Tom Hanksin kertojanäänellä varustettu kampanjavideo auttaa Obamaa herättämään kipinän uudelleen.
Sivuhuomiona kerrottakoon, että Obaman ulkopolitiikka tulee mielenkiintoisella tavalla arkipäiväksi ravintolassa, jossa olen töissä. Monina toukokuun päivinä asiakkainamme on ollut ruskettuneita miehiä jotka tulevat hymy huulilla juhlimaan kotiinpaluuta. Toisinaan heiltä puuttuu jalat, mutta t-paidat julistavat: “Army Forever”. Afganistanin sota on päättymässä.
