Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
Nenäliinakausi on selvästi alkanut.
Keravan Kanniston ala-asteella käytettiin valtavia määriä keltaisia tai harmaita paperipyyhkeitä. Erityisesti niitä tarvittiin totta kai käsien ja hammaspesun yhteydessä. (Opettaja otti muuten aina kaksi samalla kerralla!) Mutta varsinainen sesonki alkoi suunnilleen tähän aikaan vuodesta, nuhakautena, kun oppilailla alkoi räkä valua.
Joillakin lapsilla oli toki ihan oikeitakin nenäliinoja mukana repuissaan. Minä sen sijaan pidin nenäliinaa aivan turhana keksintönä. Näin siis vielä siinä 1970-luvun loppupuolella. Olihan paperisten käsipyyhkeiden lisäksi tarjolla harmaata vessapaperiakin ja joskus myös talouspaperia.
Huomasin kyllä, että pitkään kestäneen nuhakauden aikana nenän iho meni jatkuvasta hankaamisesta rikki, mikä oli hyvin kivuliasta ja ikävää. Mutta jostain syystä en huomannut, että näissä paperiasioissa ja nenäihoasiassa olisi jokin yhteys.
Löysin linkin vasta vuosien kuluttua, aikuisena. Yhtäkkiä ymmärsin, miten paljon mukavampaa tavallinen arkinen elämä on, jos jokaisesta taskusta, kassista ja hameenhelmasta löytyy tarvittaessa oikea ja kunnollinen, pehmeä nenäliina.
Tämä tavallaan ihan hölmö ja sitten kuitenkin niin moniin muihinkin asioihin ulottuva oivallus tulee mieleeni joka kerta, kun tarvitaan nenäliinaa. On todellakin aivan turha kärsiä asioista, joista ei mitenkään olisi pakko kärsiä. Kunhan avaa silmät ja lopettaa valituksen.
Ja joskus on aika itkeä. Liikutuksesta, kivusta tai surusta. Kerran olen itkenyt helpotuksestakin, mutta se on oma juttunsa.
Nenäliinakausi on selvästi alkanut. Nykyään sellainen toden totta löytyy vaivattomasti omasta taskusta.
Tavallisen nuhan torjumisen lisäksi nenäliinoja on tänä syksynä tarvittu muun muassa:
1) katsoessa Michael Haneken uusinta elokuvaa Die Liebe
2) katsoessa elokuvan More than Honey –traileriä
3) katsoessa Westbahnhofilla tapahtuvaa Carmina Burana – Flashmob -rautatiemainosvideota
4) lukiessa Arno Geigerin hienoa teosta Vanha kuningas turvapaikassaan, Lurra Editions, suom. Otto Lappalainen.
