Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Varpu Lotvonen
Presidentinvaalit ovat ohi Yhdysvalloissa. Juhlapuheissa puolueet lopettavat kiistelynsä & alkavat yhdessä töihin.
“Minä uskon, että voimme tavoittaa tämän tulevaisuuden yhdessä, koska me emme ole niin kahtiajakautuneita kuin politiikka antaa ymmärtää […] ja me olemme enemmän kuin kokoelma punaisia osavaltioita ja sinisiä osavaltioita”. Obaman ääni tulee vakaana kaiuttimista. Yliopiston baarissa ihmiset kuuntelevat hiljaa ja kun puhe on ohi, hurrataan. Obama saa jatkaa seuraavat neljä vuotta.
Olin jo innolla odottanut millaiset puheet presidentti ja kisan häviäjä pitäisivät. Ne ovat mielenkiintoisia, sillä kampanjoinnin aikana kahteen ideologiseen leiriin revitty kansa saa yhden presidentin – tässä tapauksessa demokraatin – ja reaalipolitiikan aika alkaa. Puheiden on tarkoitus nousta kilpailun ja puoluepolitiikan yläpuolelle, kuroa eroja umpeen, jotta käytännön työ voisi jälleen olla mahdollista.
Jopa kisan häviäjän odotetaan hyväksyvän tappionsa miehekkäästi ja antavan tukensa valitulle presidentille. Neljä vuotta sitten John McCain onnitteli Obamaa ja vetosi kannattajiinsa, jotta he löytäisivät tahtoa työskennellä yhdessä Obaman ja muiden demokraattien kanssa. Tänä vuonna Mitt Romney kehotti kannattajiaan unohtamaan puolueiden väliset kiistat ja lupasi vaimonsa kanssa rukoilla Obaman ja kansakunnan puolesta.
Obaman puhe oli, kuten tavallista, varsin hyvä. Hän kiitti äänestäjiä ja kampanjaan osallistuneita ihmisiä sekä puhui tulevaisuudesta, jota nyt voidaan alkaa rakentamaan. Hän mainitsi puheessaan ilmastonmuutoksen sekä toiveen siitä, että Yhdysvallat voisi jo alkaa rakentamaan rauhaa maailmaan.
Baarissa istuneet ystäväni olivat helpottuneita siitä, että Obama sai jatkaa, sillä heidän mielestään vaihtoehto olisi ollut kamala. Mutta tällä kertaa mukana ei ollut innostusta ja toivoa siitä, että maailma ihan oikeasti muuttuisi. Tulipahan kuitenkin valittua se pienempi paha.
Ehkä idealismin puuttuminen näistä vaaleista ei ole huono asia. Obamasta on tullut ihmisen kokoinen poliitikko sen haavekuvan sijasta, mikä hänestä neljä vuotta sitten maalattiin. Toivottavasti se rauhoittaa republikaaneja ja tekee puolueiden välisestä yhteistyöstä mahdollista.
”Thank you, America. God bless you. God bless these United States.” (Barak Obama, 6.11.2012).
Lähes vuoden mittainen spektaakkeli on ohi.
Vaalien tuloksia jännitetään The Pubissa.
