Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Oona Juutinen
Amsterdamissa suunnitellaan tyhjien toimistojen muuttamista asunnoiksi.
Viime vuonna täällä Hollannissa talonvaltauksen kieltänyt laki on viralliselta nimeltään ”Talonvaltaus ja tyhjyys” – nimetty siis kahden asian mukaan, joihin molempiin lain oli tarkoitus puuttua. Valitettavasti se puoli laista, jossa ei puhuttu naamioituneista, mediaseksikkäistä talonvaltaajista, on jäänyt tähän asti melko olemattomalle huomiolle.
Kiinteistöjen tyhjyys on Hollannissa suuri ongelma, ja pääkaupunkiseudulla erityisesti. Paikallinen vihreä puolue GroenLinks ilmoitti jokin aikaa sitten lehdessä, että arviolta 1,3 miljoonaa neliömetriä toimistotilaa, siis 17 prosenttia kaikista kaupungin toimistoista, ja noin viisi prosenttia kaikista asunnoista Amsterdamissa on ollut tyhjillään yli vuoden ajan. Nyt kaupunginhallituksessa onkin vihdoin alettu pohtia, josko asialle pitäisi tehdä jotain.
Parhaillaan pöydällä on ehdotus, jonka toteutuessa 10 000 neliömetriä suurempien toimistotilojen omistajat joutuisivat raportoimaan kaupungille toimistojensa ollessa tyhjillään pidempään kuin kuusi kuukautta. Jos raporttia ei kuuluisi, seuraisi siitä seitsemisen tonnia sakkoa. Ja kun kaupunki sitten tietäisi tyhjyydestä, järjestettäisiin omistajalle tapaaminen erityisen transformaatiotiimin kanssa, jotta nämä voisivat sitten keskustella ”luovista ratkaisuista” tilanteeseen. Lisäksi Vihreä puolue tahtoo aloittaa nettisivun, jonka kautta kansalaiset voisivat raportoida Amsterdamin tyhjiä asuntoja ja toimistotaloja.
Tämä kaikki kuulostaa kovin hyvältä ja kivalta, mutta kuinka pitkälle ideaa tullaan toteuttamaan, onkin sitten ihan eri asia. Käytännössä olisi mahdotonta valvoa kuka raportoi kiinteistöjensä tilasta ja kuka ei, kaupunki kun ei varmastikaan palkkaa yhtäkään työntekijää pyöräilemään ympäriinsä ja kirjaamaan ylös tyhjiä taloja. Lisäksi parhaillaan koetetaan päästä eroon joukosta, joka tekee juuri sitä – nimittäin talonvaltaajista. Jo ennen talonvaltauskieltoa monet tahot ihmettelivät, että miksi ihmeessä valtaaminen kielletään, jos sen jälkeen pitää palkata ihmisiä tekemään juuri niitä juttuja, joita valtaajat nyt hoitavat ja vielä ilmaiseksi. Vastausta tähän kysymykseen ei tietenkään koskaan saatu.
Toimistojen muuntaminen asuinkäyttöön on joka tapauksessa, harvinaista kyllä, todella hyvä idea. En usko että homma tulee loppupeleissä toimimaan, mutta tarkoittaahan tämä kaikki kai kuitenkin sitä, että tyhjyydelle yritetään nyt todella tehdä jotain. Ja myönnettäköön, että salaa toivon kaiken sujuvan hyvin. Pieni optimisti minussa on siis vielä elossa, ja yhä se jaksaa piipittää. Ehkä jonakin päivänä meillä kaikilla on kohtuuhintainen asunto, se haaveilee. Kiinteistökeinottelusta on päästy eroon ja asuntopula on muisto vain.
Siispä poliitikot pliis, älkää tappako tätä sisäistä piipittäjääni. Se on aika säälittävä heikko rääpäle, mutta aika kiva olla olemassa. Tehkää asioille jotain. Antakaa sille syy elää.
