Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Valaanpyynti & sen estäminen herättävät keskustelua.
Vaikka artikkelini Merten paimenet aihe ei ole mukava, on mukavaa että se herättää keskustelua. Vastaan tässä Tähti Oksasen näkökulma-tekstiin. Jutussa esittämät näkemykset, kuten myös tässä vastauksessa, ovat omiani.
En näe jutussani olevan asiavirheitä. En viittaa Färsaarten rikkovan kaupallisen valaanpyynnin kieltoa. Tekstissä totean kaupallisen valaanpyynnin olevan kiellettyä vuodesta 1986. Sen jälkeen luettelen maat, jotka yhä pyytävät valaita ottamatta kantaa siihen onko niiden harjoittama pyynti kaupallista vai ei. Tiedän hyvin pyynnin olevan Färsaarten vanha (näkemykseni mukaan tarpeeton) perinne. Kuvaotsikko ”Kalateollisuuden uhrit” ei ole omani, vaan lehden muokkaus. Jutun julkaisuhetkellä olin itse vielä Färsaarilla. Jos olisin nähnyt otsikkolisäyksen ennen lehden julkaisua, olisin vaatinut sen poistettavaksi, koska se ei vastaa totuutta.
EU-maa Tanskan tuki Färsaarille on mielestäni ongelmallista, vaikka Färsaaret eivät unioniin itse kuulukaan. Jos kaikenlainen valaanpyynti on EU-alueella kiellettyä, miksi yksi unionin maa saa tukea taloudellisesti saariryhmää, joka rikkoo tätä kieltoa, varsinkin jos Norjan ja Islannin valaanpyynti on ollut kuuma peruna keskusteltaessa maiden liittymisestä Euroopan unioniin? Tekstissäni halusin pohtia Tanskan tuen kaksinaismoralistisuutta.
Tähti Oksanen, palautteessasi esität Sea Shepherdin toiminnan jonkinlaisena kohelluksena ja tunnut ärtyvän suuresti jo pelkästään Paul Watsonin olemassaolosta. Mielestäsi suora toiminta ei pelasta Färsaarten valaita tarpeettomalta kuolemalta. Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta en tunnista omaa arkeani töissä laivalla tai keskustelemassa ihmisten kanssa satamissa tekstistäsi. Ymmärrän hyvin, että aktivistien toiminta herättää aina närää ihmisissä. Aina joku on sitä mieltä että keinot sumentavat viestin. Jos keskustelu valaanpyynnistä kuitenkin sokaistuu pelkästään Paul Watsonin olemassaolosta, tai kääntyy aktivistien toiminnan kritisointiin, pitäisikö myös keskustelijoiden katsoa peiliin?
On mielenkiintoista saada esimerkkejä aktivistien provosoivista ja vääristelevistä lausunnoista – asioihin on niin monia näkökulmia. Itse ymmärrän hyvin kapteeni Watsonin vertauksen Utöyan verilöylyyn. Valaiden älykkyydestä väitellään yhä. Selvää on, että se on erilaista kuin materiaan takertuvilla ihmisillä. Ihmiselle, joka näkee valaat älykkäänä ja sosiaalisena lajina Färsaarilla tapahtuva silmitön joukkomurha on yhtä vaikea käsittää kuin ihmislajiin kohdistuva vastaava. Luontosuhteemme on vääristynyt. Ihminen ei ole luomakunnan herra vaan osa äärettömän herkkää verkostoa. Itse ymmärrän provokaation tehokeinona hyvin. Kuinka muuten visuaalisen ja puuduttavan informaatiotulvan turruttavat ihmiset reagoivat? Joskus täytyy vääntää rautalangasta.
Valaiden suojelua voisi avittaa vaikuttaminen pyynnin lopettamiseen sisältäpäin. On harmi että perustat mielipiteesi järjestön keskustelutaidoista yksittäistapaukseen, josta olet kuullut ystävältäsi. Keskustelut paikallisten kanssa Färsaarilla olivat minulle kuusiviikkoisen kampanjan parasta antia. Sea Shepherd yritti useita kertoja varata tiloja Färsaarilta julkisia keskusteluita varten, mutta varaukset peruttiin aina viime hetkellä tilan tarjoajan puolesta. Vastassamme eivät olleet japanilaisten massiiviset tappolaivat vaan villapaitoihin pukeutuneet vanhat ukot, jonkun isoisät. Ylpeys, perinteistä kiinni pitäminen ja uutuuden pelko ovat kovin inhimillistä.
Toteat myös, että Färsaarilla pyynnin estämiseen vaaditaan toisenlaisia, kaukokatseisempia keinoja. Sea Shepherd on kampanjoinut aktiivisesti Färsaarten valaanpyyntiä vastaan vuodesta 1985. Argumentit valaanlihasta tarpeettomana luksuksena sekä valaanpyynnin moderneista keinoista ovat esillä keskusteluissa. Olen samaa mieltä kanssasi, asiasta tulee keskustella mediassa ja paikallisten kanssa. Saariryhmää täytyy boikotoida ja painostaa. Jokainen tapettu valas tällä välin on kuitenkin liikaa.
Mielestäsi valaanpyynnin estäminen saarilla näyttäytyi ihmeellisenä showna. Ollessamme paikalla ei tapahtunut ainuttakaan grindadráppia. Show oli tehokasta. Miltei heti lähdettyämme saimme musertavia uutisia noin sadasta tapetusta valaasta Vestmannassa. Pelkurit!, muistan ajatelleeni. Minun näkemykseni mukaan ainoa tehokas tapa lopettaa verinen valaanpyynti Färsaarilla, ennen kuin kansainvälinen yhteisö todella herää sen brutaaliin todellisuuteen, on verilöylyn pysäyttävän tahon läsnäolo saarilla sekä suora toiminta. Färsaarelaiset itse, Tanska tai EU eivät ole toistaiseksi estäneet ainoankaan valaan brutaalia kuolemaa.
On tärkeää saada saariryhmän toiminnalle kansainvälistä huomiota. Tärkeää on myös saada asialle huomiota paikallisesti, niin Tanskassa, Suomessa kuin Skandinaviassakin. Siksi minä kirjoitan. Ympäristönsuojelu ei vain ole nykymaailmassa kovin mediaseksikäs aihe. Kyse ei ole vain valaiden suojelusta Färsaarilla. Sen hyväksyminen, että ympäristö tarvitsee suojelua meiltä ihmisiltä, on kova isku itse kunkin egolle. Jokaisen meistä tarvitsee muuttua; muuttaa kulutustapojamme, elintapojamme ja ajatteluamme.
