YleinenKirjoittanut kirsi koivuporras

Sateen tuomaa

Lukuaika: < 1 minuutti

Sateen tuomaa

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Kirsi Koivuporras

Pieniä arjen muutoksia sadekauden huuhtomassa kaupungissa.

Sadekausi alkoi. Peltikattoisessa toimistossa ääni on korvia huumaava, kun pisarat hakkaavat rakennuksen harjaa. Ukkonenkin kuulostaa moninkertaiselta.

Lusakassa taivas on suuri, kun talot ovat matalia. Enimmäkseen. Komea salama lyö läpi harmauden ja hetken kuluttua pimenevät valot. Sähköt ovat taas poikki, se on kuulemma sadekaudella yleisempää. Kun tietokoneesta loppuu akku, on aika siirtyä riviin katselemaan sadetta.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Siinä me seisomme, työkavereiden kanssa katsomassa, kun vesi vihmoo. Vitsailemme ja aika pysähtyy taas.

Sadekausi toi tullessaan myös lainehtivat kadut. Kampuksen piha lainehtii ja ensimmäinen askel uppoaa maiskahtaen mutavelliin. Pitää hankkia kumisaappaat, harmittaa etten sittenkään raahannut niitä mukana. Samalla kaduille ilmestyvät suihkuhatut.

Katselen niitä vähän huvittuneesti, mutta huomaan, että kauppa käy. Johtunee siitä, että peruukit ovat yleisiä ja niitä halutaan suojella. Olettaisin, sillä se on ensimmäinen järkiselitys, mikä tulee mieleen pään suojaamisesta, kun ohi kulkee monta naista ilman sateenvarjoa, mutta suihkuhattu päässä.

Kanyamassa on tulvinut monta kertaa. Viemäröintiä ei näillä kulmin ole ja ojat täyttyvät vedestä ja roskasta nopeammin kuin pystyn edelleenkään sanomaan paikallisella kielellä päivää. Mukana nousee myös uusi haju, märän ja likaisen maan haju.

Jätehuoltoa ei näillä kulmilla juuri ole. Elämme suurimman katukauppa-alueen varrella. Roskat heitetään totunnaisesti hiukan oman tontin ulkopuolelle. Vedentulo ei ollenkaan helpota asioita terveysnäkökulmasta tarkasteltuna.

Ihmisissä sade saa aikaa solidaarisuuden nousun. Kanssakulkijoita varoitetaan lähestyvästä veden valtaamasta kadunpätkästä, lätäkön reunalla tarjotaan kättä ja kysytään, että pärjäätkö?

Öinen sade tuo myös raikkaan aamun, viileän henkäyksen ennen kuin aurinko ehtii kuumottaa kaiken.