YleinenKirjoittanut anna palmen

Sardiinikestit Gazassa

Lukuaika: < 1 minuutti

Sardiinikestit Gazassa

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Anna Palmén

Epätodellisia hetkiä Välimerellä

Sardiini-illallinen Gazassa, Välimeren rannalla sijaitsevassa asunnossa. Saattaa kuulostaa absurdilta, mutta on täysin mahdollista alueella, josta välittyy usein vain verisiä uutiskuvia. Asunnossa, jossa yövyn parin kollegani kanssa, on kaksi isoa parveketta, valtava olohuone, kolme makuuhuonetta, keittiö ja suihku. Suihkusta lorisee vettä, joka maistuu merivedelle. Gazan vesijohtovesi on saastunutta ja juomakelvotonta.

Valmistaudun vieraiden tuloon ja sytytän kynttilöitä ympäri asuntoa, jotta vieraat tuntisivat olonsa kotoisaksi. Gazalaisessa supermarketissa on osittain parempi valikoima kuin Länsirannalla, ja hinnat ovat paljon edullisemmat. Innostun ostamaan hiustenhoitotuotteita, hauskan näköistä soodalimua ja vaaleanpunaisilla ruusuilla koristeltuja kynttiläpakkauksia.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Ovikello soi ja gazalainen ystäväni kantaa sardiinilastia sisään ovesta. Vadeilla pursuilee friteerattuja sardiineja, humusta ja tulista salaattia, joka on gazalainen erikoisuus. Kymmenen syöjää ei riitä tyhjentämään herkkuvateja, mutta onneksi ystävälläni on seitsemän lasta, joille sardiinijämät kelpaavat. Nauramme yömyöhään ja mietimme, kuinka epätodellinen tilanne on. Voisimme olla missä tahansa Välimeren kohteessa, mutta asuntomme alakerrassa vartioivat Hamasin turvallisuuspalvelun miehet, kaduilla ei voi kävellä iltakymmenen jälkeen, ja alueella vallitsee humanitäärinen kriisi. Ehkä emme sittenkään ole Ranskan Nizzassa.

Silti gazalaiset osaavat säilyttää elämässään ystävät, huumorin ja iloiset illanistujaiset. Nämä hetket ulkomaalaisten vieraiden kanssa ovat etenkin gazalaisille ystävilleni unohtumattomia ja antavat heille toivoa siitä, että heitä ei ole unohdettu.

Aamulla aurinko nousee upeasti Välimeren yllä, ja ihailen näkymää asuntoni terassilta. On aika lähteä kotiin ja suuntaan Erezin raja-asemalle, jossa tapaan suomalaiskanadalaisen miehen Pohjanmaalta. Kaukaa saapuu kamelilauma, joka pysähtyy kohdallamme. Mies haluaa ikuistaa tämän hetken. Minä, kamelilauma ja taustalla rajaterminaali. Näin on hyvä olla.