Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Heikki Tuorila
Munkki ja kahvi, kiitos.
Vieraan kulttuurin suola löytyy asioista, joita ei tapaa kotipuolessa. Yhden tällaisen joskin erittäin makean elämyksen tarjoaa pietarilainen munkkikahvila eli Pyški, jos on valmis kokeilemaan muita kuin lännestä tuttuja kahviloita ja donitsibaareja.
Perinteisen Pyškin ykköstuote ja itse asiassa lähes ainoa tuote on vastapaistettu rinkilämunkki eli pyška, jonka myyjätär asettelee pienelle posliinilautaselle ja viskaa perään reippaasti tomusokeria. Ja kas, lämmin pyška on valmis tarjoiltavaksi. Rahat tiskiin ja seuraava asiakas.
Pyška kuuluu syödä paperinpalaan käärittynä. Näitä erityisiä kirjoituspaperista revittyjä paperinpaloja eli servettejä löytyy tiskiltä kuittipinoa muistuttavasta kasasta. Pyškan kyytipojaksi sopii tee tai vielä paremmin Pyškin toinen erikoisuus, sokerimaitokahvi, jonka myyjätär valuttaa suuresta teräspannusta. Kahvia ei kannata yrittää tilata mustana, vaikka hinnastossa erikseen mainittu kahvi maidolla voisi viitatakin eri vaihtoehtojen olemassaoloon. Niitä ei ole. On vain reilusta kahvikupista tarjoiltava kahvi, joka on erittäin makeaa – kuten munkkikin.
Tavallinen Pyškin asiakas ostaa munkkeja lautasellisen. On normaalia, että jokaisen edessä on kasa munkkeja. Kyse tuntuisi olevan pikemminkin vatsan täyttämisestä kuin pelkästä kahvimakeisesta. Ravintoarvoista viis – mutta hei, välillä vähän niitä hiilihydraattejakin.
Poikkeaminen Pyškiin on muutakin kuin sokerimunkin vetämistä ja makean kahvin ryystämistä. Pyška kerää ihmiset yhteen. Kuppilan asiakaskunta leikkaa väestön ikärakenteen. Kahvilassa tapaa niin vanhuksia, nuoria kuin lapsiperheitäkin sokeririnkulan ympärillä. Itse asiassa pieni munkkirinkilä on kerännyt ihmisiä yhteen useamman vuosisadan ajan, sillä pyška löytyi jo tsaari Aleksei Mihailovitš Romanovin ruokapöydästä – eräiden arvioiden mukaan jopa Iivana Julma herkutteli kyseisillä rasvapalleroilla.
Siinä missä pyška kirjoituspaperista revittyine servetteineen lähenee minimalismia, Pyškin vaatimaton interiöörikin koostuu vain oleellisesta, muutamasta kahvi- ja pystybaaripöydästä. Ikävä kyllä Pyškit alkavat olla katoavaa kansanperinnettä, joko ne häviävät pikaruokaketjujen tieltä tai ottavat myyntilistalle muutakin kuin hittituotteensa. Uudet Pyškit tarjoavat jos jonkinlaista piirakkaa ja Instant 3 in 1 -kahvia, tietenkin pahvimukista.
Perinteisen Pyškin löytyminen on kuin erävoitto pelissä, jossa tradition kohtalokas muuttuminen on tosiasia. Perinteiset Pyškit ovat viimeisiä keitaita muovin makuisen ja maailmanlaajuisen kerskakulutuksen autiomaassa, jossa munkki tarjoillaan paperilautaselta ja automaattikahvi pahvimukista tai vielä pahempaa jostakin järjettömästä termosmuovimukista. Jo riittää.
Pyškin kattaus.
