Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Jenni Jarventaus
Ja nyt Amerikassa käydään muka “luokkasotaa”.
Luokkasota on päivän sana täällä Amerikassa. Republikaanien mielestä Obama on aloittanut luokkasodan, koska tämä haluaa nostaa ökyrikkaiden verotusta. Obaman mukaan näin ei ole, ja tsiljonääreillä on varaa pulittaa nykyistä enemmän yhteiseen kirstuun.
Puhina ja pöhinä käynnistyi toden teolla, kun gigantsiljonääri Warren Buffett ilmoitti, että häntä verotetaan vähemmän kuin sihteeriään ja että kiitos, Buffett maksaisi oikein mielellään enemmän veroja, jos valtionhallinto niitä vain älyäisi kysyä.
Verot ovat Amerikassa kirosana, kuten olen aiemmin kirjoittanut. (Kuka niistä oikeastaan tykkää missään?) Mutta kuten Buffett huomautti, amerikkalainen verotus rankaisee duunareita ja keskiluokkaa paljon enemmän kuin über-varakkaita, joiden veroprosentti on helposti alle 20 prosenttia.
Yhdysvallat on outo maa monella tavalla, mutta eräs sen omituisimmista piirteistä on, että tähän asti amerikkalaiset eivät ole pitäneet maan valtavia tuloeroja suurena ongelmana. Kyllä, rikkaimmalle prosentille amerikkalaisista kuuluu kolmannes koko maan varallisuudesta, ja puolet amerikkalaisista omistaa alle 2,5 prosenttia koko maan varallisuudesta – näin on ollut jo pitkään mutta koska keskiluokalla on itselläänkin mennyt aika hyvin, se ei ole viitsinyt lähteä barrikadeille.
Lisäksi amerikkalaiseen psyykeen on perinteisesti vaikuttanut kaksi vahvaa eetosta: Ensinnäkin usko, että miljonäärit ovat itse luoneet omaisuutensa ja siinä samalla tuhansia työpaikkoja, ja siten heillä on oikeus käyttää rahansa miten lystäävät. Toisekseen, keskivertoamerikkalainen haluaa uskoa tulevansa itse jonain päivänä rikkaaksi. Jos uskoo lopulta nousevansa katuojasta kartanoon, miksi ajaa korkeampia veroja rikkaille?
Nyt muutosta on vihdoin ilmassa. Keskiluokalla on mennyt vuodesta 2008 asti asiat niin männikköön, että se on alkanut tarkastella helikoptereilla suhaavia biljonäärejä uusin silmin. Usko yksilön menestyksen mahdollisuuteen on alkanut murentua, kun yksi toisensa jälkeen on huomannut, että työttömyyskassasta käsin on kehno perustaa seuraavaa Googlea tai Applea.
Republikaanit ovat näihin päiviin asti hokeneet Ronald Reaganin mantraa, jonka mukaan rikkaimmille kertyvä varallisuus “ropisee alas” kaikille kansanluokille. Nyt entistä harvempi nielee tätäkään hokemaa, kun rikkaat vievät firmansa toiminnot ulkomaille ja työllistävät Amerikassa korkeintaan kourallisen sisäkköjä ja puudelin trimmaajia. Keskiluokille näyttää ropisevan rikkailta niskaan vain keltaista nestettä.
Olennaisinta kaikessa puhinassa ja pöhinässä luokkasodasta on, että Obaman ehdottamat veronkorotukset eivät kirpaisisi superrikkaita paljoakaan. Ne lakkauttaisivat tuplavee-Bushin superrikkaille myöntämät verohelpotukset ja nostaisivat miljonäärien verotusta hieman vähentäen valtion budjettivajetta kuitenkin merkittävästi.
Ne eivät siis muuttaisi sitä faktaa, että Amerikassa edelleen rikkain eliitti elää elämää, jonka hulppeutta loppu maapallo tuskin voi käsittää. Plutokratia on plutokratia, vaikka veroja nostaisi.
