Teksti Tuomas Aivelo

Laiton kullankaivuu tuo puiston johtajille enemmän taskuun rahaa kuin tutkijat.

Hyviä uutisia Madagaskarilta! YK on poistanut pakotteensa väliaikaishallinnon muutosten jälkeen – luultavasti USA ja EU seuraavat perässä ja kehitystuki sekä investoinnit voivat taas virrata tänne.

Viime aikoina virtauksia on lähinnä aiheuttanut kultakuume, joka tuntuu vallanneen Itä- ja Etelä-Madagaskarin. Päivittäin taxibrousset eli taksibusseina toimivat pakettiautot vievät asemamme ohi ihmisiä, jotka kulkevat kultaa taskussaan. Kullan mukana ovat tulleet myös varkaat: öisiä joukkoliikennevälineitä ryöstellään ja muutama kerta on näiden yhteydessä tapahtunut murhakin. Madagaskar on ollut hyvin turvallinen maa, joten muutos on selvästi huonompaan suuntaan.

Kansallispuiston johtaja käski meitä tutkijoita pitämään kullankaivajia silmällä – puiston sisälle kun ei saa tulla kultaa kaivamaan – ja ilmoittamaan jos näemme epäilyttäviä ihmisiä. Kullankaivuuseen liittyvän väkivallan tuntien luikkisin kyllä vähin äänin pakoon, jos jalometallin metsästäjiin törmäisin. Puiston pohjoisosassa olevat tutkijat ovatkin palkanneet mukaansa santarmin, eli paikallispoliisin, valvomaan turvallisuuttaan.

Yöni kuluvat hiirimakeja loukuttaessa ja ulostenäytteitä kerätessä. Täällä se on onneksi mahdollista – monissa kansallispuistoissa yöllinen tutkimus on kielletty. Ilkeät kielet kertovat, että laiton kullankaivuu tuo puiston johtajille enemmän taskuun rahaa kuin hiirimakitutkijat. Ikävää, koska kulta ei ole ympäristöystävällistä: maata kaivetaan jokien varsilta, puita kaadetaan ja ympäristö näyttää sotatantereelta.

Kullankaivuu on täällä yhä vanhaa kunnon lapiolla kaivamista, hyvin työvoimapainotteista. Ranomafanan alueelle onkin muuttanut parituhatta ihmistä, väkiluku on siis lähes kaksinkertaistunut. Eivätkä kullan perässä ole vain muualta muuttaneet – seuraava riisisato on vaarassa, jos viljelijät eivät palaa pellolle. Houkutus jatkaa kaivamista on kuitenkin suuri: kulta tuo helpon rahan, jos kultaa löytyy. Aina ei löydy.

Ranomafan kansallispuiston pohjoisosan halki virtaa kuumista lähteistä alkunsa saava Namorona-joki. Laittomat kullankaivajat kääntävät senkin penkereitä ympäristöstä välittämättä.

Mihin kulta sitten menee? Tiettävästi Kiinaan. Mitä tahansa tässä maassa tapahtuu, taustalla ovat joko ranskalaiset tai kiinalaiset. (Joskin annettakoon kunniaa kaivosteollisuudesta myös kanadalaisille ja yhdysvaltalaisille.) Kulta ei suinkaan ole ainoa houkute, myös jalokiviä löytyy rutkasti. Villi Länsi ei ole kovin kaukaa haettu vertailukohde.

Vaaleja on taas siirretty eteenpäin, mutta ainakin pientä kehitystä on tapahtunut. Väliaikaishallinnon pääministerin tehtävän otti vastaan yllätysnimi Albert Zafy, 84-vuotias presidentti emeritus. Aikanaan Zafy oli melkoinen nukkehallitsija eikä taida nytkään hänestä suureksi muutosjohtajaksi olla.

Jos hiirimakitutkija kohtaa yöllisessä kansallispuistossa laittoman kullankaivuuporukan, on tutkijan syytä sulautua maisemaan kuten kuvassa olevan kameleontin.