Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Hihkuvilla seiloreita & pyörähteleviä delfiineitä.
Vesimassat vyöryvät ohitseni ja iskevät välillä vasten paksua lasia. Näkymästä hypnotisoituneena tuijotan ulos messin pyöreästä ikkunasta. Maisema vaihtuu merta liikuttavan syysmyrskyn voimasta ajoittain sananmukaisesti merinäköalaksi laivan kallistuessa kyljeltä toiselle.
Astetta mielenkiintoisempi sää on ollut seuranamme kohta reilun viikon. Olemme tulleet alas Pohjois-Ranskan kautta Biskajanlahden ohi, läpi Gibraltarinsalmesta Välimerelle. Lähestyessämme Suezin kanavaa ilma on lämmennyt ja auringonnousu aikaistunut. On hyvä seilata kohti eteläisen pallonpuoliskon kevättä päivän lyhentyessä taakse jäävässä pohjolassa.
Työskentely kannella on ollut ajoittain mahdotonta aaltojen huuhtoessa kaikkia kansitasoja. Vaikka osa miehistöstä vihertääkin, pyrimme tekemään normaalin mittaisia työpäiviä säässä kuin säässä. Myrskyn ulistessa ulkona kansimiehistö on päässyt opettelemaan muun muassa paikanmääritystä merikartoista sekä köysitöitä.
Selkeimpinä päivinä meren asukit ovat olleet seuranamme. Kuulutukset ”dolphins on the bow!” (delfiinejä keulassa) tai ”pilot whales on starboard side!” (pallopäävalaita tyyrpuurissa) ovat mainio tekosyy keskeyttää työskentely ja rientää katsomaan virtaviivaisten ystäviemme vaivatonta leikkiä laivan kyljen ja keulan tuntumassa. Mikään ei ole parempaa kuin vapaan delfiiniparven katselu ennen aamupalaa auringon noustessa rannattomaan horisonttiin.
Lähellä Espanjan etelärannikkoa meitä tulee tervehtimään parvi pullonokkadelfiineitä. Uteliaat noin kolmimetriset delfiinit saapuvat paikalle reilun parinkymmenen yksilön parvessa ja surffaavat laivan keula-aalloissa hyppien ja pyörien veden pinnan tuntumassa. Välillä saatan erottaa lajille tyypillisen hymyn. En tiedä kummilla on hauskempaa: hihkuvilla seiloreilla vai villisti pyörähtelevillä delfiineillä.
Maailman miltei kaikilla merialueilla viihtyvä pullonokkadelfiini on valitettavasti myös delfinaarioiden yleisin asukki. Euroopan unionin alueen delfinaarioita tutkinut Whale and Dolphin Conservation Society (WDCS) on todennut raportissaan Dolphinaria että delfiineillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä ainoassakaan EU-alueen delfinaariossa.
WDCS:n raportti toteaa muun muassa tankkien mekaanisten, toistuvien äänten olevan stressaavia delfiineille. Sen mukaan vankeudessa delfiinit ovat alttiita sairauksille ja voivat sokeutua tankkien vedessä olevista kemikaaleista ja bakteereista. Ärsykkeiden, ravinnon luonnollisen pyydystämisen mahdollisuuden ja liikkumisen vapauden puuttuessa delfiineillä esiintyy stereotyyppistä käyttäytymistä ja ne voivat olla myös aggressiivisia toisilleen.
Vapaudessa delfiinit uivat kymmeniä, jopa satakin mailia päivässä. Ajatus näistä älykkäistä, leikkisistä ja uteliaista olennoista ihmisten sirkushuvina häiritsee minua suuresti. Jokaiselle elävällä olennolla on oikeus ja halu elää vapaana ja päättää elämästään.
Aallokon taas hurjistuessa meitä fiksummat delfiinit etsiytyvät joko syvemmälle tai tyynemmille vesille. Kannen alla lattia liikkuu alati eikä pöydälle laskettu kahvikuppi välttämättä ole käden ulottuvilla enää hetken kuluttua. ”Dear King Neptune, give me break!” joku on tuhertanut ilmoitustaululle, Rakas Kuningas Neptune, hellitä nyt vähän! Säätiedotus lupaa voimistuvia tuulia edessäpäin.
Pullonokkadelfiinit ilakoivat liikkuvan laivan keulalla.
Tyyntä myrskyn jälkeen komentosillalta nähtynä.. Tämä ilo jäi lyhyeksi.
