Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
Kiinnostaako sinua joku outo?
Tänäkin vuonna Itävallassa on mahdollisuus laajentaa horisonttia lukemalla eläviä kirjoja.
Tapahtumahitti Living Books jatkaa kiertuetta syyskuussa Welsissä ja sen jälkeen Neunkirchenissä ja tulee joulukuun alussa Wienin pääkirjastoon. Living Books -idea on alkujaan Tanskasta ja Itävallassa samannimistä projektia johtaa mies nimeltä Christian Hortulany.
Living Books on kirjasto, joka koostuu elävistä ihmisistä. Nämä ”kirjat” ovat joko taustaltaan tai toimenkuvaltaan sellaisia, joiden kanssa suuri osa meistä ei arkielämässään koskaan ole välittömässä kanssakäymisessä. Tiedämme kyllä, että sellaisiakin on. ”Elävät kirjat” ovat sillä tavalla ”kummia” tai ”outoja” tai ”kiinnostavia”, että moni on heitä nähnyt, heistä kuullut ja lukenut, mutta monikaan ei tiedä, miten he oikeasti elävät, ajattelevat ja tekevät.
Kirjoja elävässä katalogissa löytyy aakkosten alusta niiden loppuun: a niin kuin afrikkalainen ja z niin kuin Zauberer (taikuri). Muita esimerkkejä ovat huivia pitävä islamilaisopiskelija, nunna, haudankaivaja, homo mies, turvapaikanhakija ja joukko muita ulkomaalaisia.
Idea on loistava.
Aivan parasta, että voi näin purkaa omia ennakkoluulojaan kysymällä asianomaiselta suoraan juttuja, jotka askarruttavat.
Aivan parasta, että ihmisiä ylipäänsä ohjataan kiinnostumaan toisenlaisista todellisuuksista kuin mitä omien korvien välistä löytyy.
Aivan parasta havahtua siihen, miten suuri osa ihmisistä kuuluu juuri sellaiseen ”erilaisten” ryhmään, joita tavalla tai toisella väheksytään, syrjitään tai vähintään oudoksutaan.
Ja aivan parasta on myös se, että pelisäännöt ovat selvät. Kun kirja on valittu, tilattu ja lainattu, aikaa rupatteluun on puoli tuntia. Sen aikana ketään ei loukata eikä yritetä käännyttää. Kenenkään ei tarvitse pitää kenestäkään eikä hyväksyä yhtään mitään. Kenenkään kanssa ei tarvitse mennä naimisiin, vaan ”kirjan” lukeminen loppuu kun puolituntinen on kulunut. Sen jälkeen jokainen saa sulatella tuntojaan.
On tapahtunut dialogi. ”Lukija” voi olla iloinen siitä, että on kuunnellut – ”kirja” voi olla iloinen siitä, että on tullut kuulluksi.
