Teksti Kristiina Koivunen

Kurdisiviilejä kuollut iskuissa.

Mohammad Salehzadeh kirjoitti Fifissä puolitoista viikkoa sitten Iranin ja Turkin pommittavan Kurdistanin autonomista aluetta Pohjois-Irakissa. Tämän jälkeen tilanne on pahentunut: Turkki pommittaa Qandilia massiivisesti, ja uhoaa pommitusten jatkuvan kunnes viimeinenkin Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n sissi on tapettu. Näitä puheita Turkissa on kuultu jo kaksikymmentä vuotta.

Qandilin vuoristoa lähellä Chomania.

Iranin pommitukset alkoivat heinäkuun puolessa välissä ja Turkin pommitukset kuukausi sen jälkeen. Kurdit saivat autonomian Pohjois-Irakissa 1991, kun irakilainen Ba’ath-puolue menetti alueen hallinnan. Jos sen veljespuolue Syyriassa kaatuu kansannousun seurauksena, myös Syyrian kurdit saattavat saada autonomian. Heillä ei ole toimivia puolueita, koska Ba’ath-puoluetta lukuun ottamatta puolueet ovat olleet Syyriassa kiellettyjä. Siksi PKK on vahvoilla, kun mahdollisen Länsi-Kurdistanin autonomisen alueen hallintoa aletaan järjestää. Tätä Turkki ja Iran pelkäävät.

Pommituksissa on kerrottu kuolleen siviilejä. Firat News Agency raportoi 21. elokuuta Turkin ilmavoimien pommittaneen Kurtekêssa autoa, jossa alueella asunut perhe yritti paeta sieltä. Seitsenhenkinen perhe kuoli iskussa. Internetissä olevassa uutisessa on uhrien nimet, nuorin heistä on puolivuotias vauva.

Iran aloitti Qandilin pommittamisen samana vuonna kun Irakin kurdit saivat autonomian. Pommitukset alkavat joka vuosi, kun lumet sulavat ja alueen alkuperäiset asukkaat Rawand-kurdit palaavat sinne. Tänä vuonna Iran alkoi pommittaa Qandilia vasta heinäkuussa, yleensä pommitukset alkavat toukokuussa.

Rawand-paimentolaisten leiri Qandilissa.

Rawand-kurdit ovat puolipaimentolaisia, jotka viettävät talvet tasankojen kaupungeissa ja kesät vuoristossa hoitaen lampaita ja kasvattaen vihanneksia.

Kävin kesäkuussa 2010 Wezên kylässä Iranin rajan tuntumassa. Vajaata kahta viikkoa aikaisemmin Iranin armeijan ampuma raketti oli tappanut kolmetoistavuotiaan Basoz Jabhar Aghan kun hän oli keittämässä teetä tomaatteja istuttaville naisille. Tomaattipelto oli täynnä raketteja, ja asukkaat vannoivat, ettei alueella oltu nähty yhtään sissiä vuosikausiin.

Iranilaisten raketti-iskussa kuollut Basoz Jabhar Agha on keskellä alarivissä, ruskeassa puvussa.

Wezên asukkaat kaivavat iranilaisia raketteja tomaattipellosta kesäkuussa 2010.

Chomanin kuvernööri Abdul Wahid Gowani on voimaton pommitusten edessä. Kesäkuussa 2010 hän kertoi tapaavansa usein Iranin valtion edustajia.

”Iranilaiset sanovat aina pommittavansa PJAK:n sissejä, Iranin valtion vihollisia”, hän totesi. ”Mutta he ovat tappaneet vain kurdisiviilejä.”

”Kun tapaamme iranilaisia, sanomme heille, että tämä on korkean teknologian sodankäyntiä. Heillä on laitteet, joilla he näkevät kaiken meidän puolellamme. Siksi he tietävät varmasti, ettei täällä ole PJAK:n sissejä”, Abdul Wahid Gowani jatkoi. PJAK on Kurdistanin Vapaa Elämä -puolue.

Hänen mukaansa Iranin kohteena ei ole PJAK, vaan se haluaa horjuttaa Kurdistanin autonomisen alueen tasapainoa.

”Iran haluaa kurdit pakolaisiksi kaupunkeihin. Qandilin asukkaat pelkäävät olla täällä pommitusten takia, monet heistä ovat lopettaneet maanviljelyn”, Abdul Wahid Gowani selitti Monet miehet eivät enää uskalla asua Wezêssä, vaan siellä asuu pääasiassa naisia ja lapsia.

Abdul Wahid Gowanin mukaan paimentolaisten määrä vähenee joka vuosi. Keväällä 2010 Qandilin alueella 237 perhettä hylkäsi maansa tai ei palannut sinne kesäksi kaupungista. He luopuvat ammatistaan lampaiden parissa, vaikka pitävät työstään ja rakastavat vuoriaan.

Paimenia Qandilin vuoristossa lähellä Chomania.

”Iran haluaa tuhota pommituksillaan Rawand-kulttuurin”, selitti Abdul Wahid Gowani. ”Heidän kulttuurinsa ja elämäntapansa on ikivanha. Se ei ole pelkästään kurdien kulttuuriperintöä, vaan on ainutlaatuista koko maailmassa. Vain harvat ihmiset tulevat toimeen karujen vuorten keskellä.”

Kurdistania on tuhottu vuosikymmeniä. Saddam Hussein tuhosi lähes kaikki kurdikylät. Iran ja Turkki yrittävät nyt tuhota ne kylät, jotka vielä ovat jäljellä. Rawand-kurdit ovat säilyttäneet paitsi perinteisen paimentolaiselinkeinon, myös muuta alkuperäistä kurdikulttuuria. He puhuvat kurdin murretta, johon ei ole lainattu sanoja arabiasta. Pommitusten takia tämä kulttuuri on vaarassa tuhoutua kokonaan.

Rawandit ovat eräs Etelä-Kurdistanin köyhimmistä ihmisistä. Jos paimentolaisperhe kerran luopuu lampaistaan, se ei voi myöhemmin palata ammattiin, koska uusien eläinten hankinta on liian suuri investointi. Kaupungeissa asuvat Rawand-miehet työskentelevät yleensä sotilaina tai vartijoina. Perheille puolipaimentolaisuus olisi mielekäs elämäntapa. Lapset voivat käydä talvisin koulua kaupungeissa. Kesäisin he pääsevät vuoristoon pakoon tasankojen polttavaa kuumuutta, lähes 50 asteeseen nousevia lämpötiloja.

Kuvat: Kristiina Koivunen.