YleinenKirjoittanut satu taskinen

Kaikki liikkuu!

Lukuaika: 2 minuuttia

Kaikki liikkuu!

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Satu Taskinen

Herätä tunteet, ajattelu, silmätkin.

Joskus käy niin, että jokin kiinnostava asia tai teema tulee eteen monesta kanavasta. Niin voi käydä pitkänkin ajanjakson kuluessa.

Pidän tästä ilmiöstä kovasti. Juuri nyt ovat vuorossa teemat ”rytmi” ja ”liike”, ja kanavia ovat Itävallan yleisradion Ö1, Wienin Belvederin näyttely Dynamik! ja pari vuotta sitten ilmestynyt suomalainen romaani, Gerry Birgit Ilvesheimon Lykantropia.

Aloitan radiosta.

Maanantaina ohjelmasarjassa Radiokolleg esitettiin jakso nimeltä Rhythmus und Rhythmik. Siinä esitelmöitiin kulttuurien vaikutuksesta ihmisen tapaan reagoida rytmeihin ja toisaalta siitä, miten paljon rytmi vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin, kehitykseen, aivoihinkin.

Ohjelmassa itse elämää valotettiin rytmin kautta, yhtenä perusteluna esitettiin keho. Ihmisen sydän lyö rytmissä, hänen keuhkonsa pumppaavat happea rytmissä. Ihminen kävelee puhuu, laulaa, toimii rytmissä. Luonto elää rytmissä. Mielenterveys vaatii rytmiä. Olemme rytmi.

Sitten niihin toisiin kanaviin.

Radio-ohjelma nimittäin palautti mieleeni näyttelyn, jonka kävin katsomassa jokunen viikko sitten Wienin Belvederissä. Sen nimi on Dynamik!

Toukokuun loppuun jatkuva näyttely on kokoelma maailmansotien välisen ajan kubistien, futuristien ja kinetistien töitä. Teemana taiteilijoilla oli tuolloin usein yhteiskunnan muutokset kuten kiihtyvä kaupungistuminen, koneellistuminen ja liikkumisen nopeutuminen. Maalausten kohteina olivat koneet, junat, autot, kasvavat kaupungit. Oikeastaan mikä tahansa tekniikkaan, nopeuteen ja voimaan liittyvä kävi aiheeksi. Mutta yhtä hyvin koneellistumisen vastapainona herkistyttiin näkymättömille voimille ja aistimuksille, liikkeen kuvaamiselle abstraktisti.

Radio-ohjelmasta ajatustie vei minut eilen siis Belvederin näyttelyyn. Ja näyttelystä matka jatkui edelleen mainitsemaani suomalaiseen romaaniin.

Ilvesheimon teoksen Lykantropia välittämä tunnelma tuli aivan luonnollisesti mieleen Dynamik! -näyttelyn töitä katsellessa. Romaani tapahtumat nimittäin sijoittuvat suurelta osin juuri tuohon samaan aikaan, maailmansotien väliseen Wieniiin. Sen maailmassa elämää tulkitaan paljolti biologian kautta. Joukkoon sopimaton päähenkilö kulkee lopulta omia teitään, kauas ja kovaa. Uusi, nopea, tukahdutettu ja monensuuntainen vimma pyrkivät esiin ja ilmaisuun. Arkkitehtuuri, muotoilu, yksi Belvederin näyttelyn taiteilijoista, Le Corbusier, samoin kuin autot ja lentokoneet ovat Ilvesheimon romaanissa tärkeässä roolissa.

Romaani ja kuvataide täydensivät toisiaan niin hyvin, että riemastuin tästä yhteydestä aivan lapsekkaasti ja koin olevani hirvittävän onnekas, lähestulkoon etuoikeutettu.

Sitten, kirjallisuudesta takaisin museoon.

Belvederin Dynamik! -näyttelyn mottona ovat sanat: alles bewegt sich, alles dreht sich eli suomeksi: kaikki liikkuu, kaikki pyörii.

Wieniläinen kinetismi on näyttelyn keskiössä. Taidesuunta kasvoi erityisen voimakkaasti silloisessa taideoppilaitoksessa Wiener Kunsgewerbeschule. Luokan opettaja Franz Cizek taisi olla melko mukaansa tempaava. Ainakin hän oli itse niin innostunut uudesta, että sai oppilaansakin etsimään töissään uusia ilmaisuteitä, rytmiä ja abstraktiota.

Belvederin näyttelyä ei ole järjestetty kronologisesti vaan teemoittain, esimerkiksi ”esoteerisuus”, ”ilmaisutanssi”, ”suurkaupungin nopeus”.

Teemat ja aiheet sopivat nykyaikaan yllättävän hyvin. Tunnelmallisia ja yhteiskunnallisia yhteyksiä toista maailmansotaa edeltävään aikaan löytyy pelottavankin paljon. Töissä voi aistia tekniikan ja koneiden maailman aiheuttamaa hurmaa ja kaupunkien jännittävyyttä, mutta myös jatkuvasti kasvavan nopeuden synnyttämää painetta. Yksittäinen ihminen pienenee ja tuntuu välillä jopa katoavan kaikkien siltojen, tehtaiden ja varjojen alle. Aggressiivisuus voi purkautua ilmaisuun kuten tanssissa tai väkivaltaan ja raivoon. Kaikki kuvat ja aiheet eivät näyttelyssä ole mukavia katsoa. Päinvastoin juuri nämä kaupunkisarjat olivat kaikessa kiihkossaan ja intohimoisuudessaan myös kylmiä ja kolsuja.

Toisin oli maalauksessa, joissa tavoiteltiin linnun siipien liikettä. Tai valokuvissa naisvoimistelusta. Jälkimmäisten siveä erotiikka herätti hilpeyttä.

Pelkästään junan veturin maalaaminen ei ole aiheena mitenkään älyn innostava. Mutta jos siihen saa mukaan liikkeen ja nopeuden tunnun, asia on jo toinen. Näin näyttelyssä käy. Siinä on onnistuttu myös kiinnostavasti esittämään ajattelun ja yhteiskunnan kehitys.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Seinäselitykset ovat selkeitä ja toimivia:

Ekspressionismi = Tunteiden herättäminen Kubismi = Ajattelemisen herättäminen Kinetismi = Silmien herättäminen

Cizekin opissa futurismi, kubismi ja kinetismi yhdistettiin.

Myös naisilla oli pääsy Cizekin luokalle. Esimerksiksi Giovanna Klien ja Marianne Ullmann ovatkin esillä näyttelyn hienoimpiin kuuluvilla töillä.

Marianne Ullman, Sommitelma – kaksi alastonta, noin 1925.

Le Corbusier, Asetelma, 1918.

Giovanna Klien, Sukeltava lintu, 1939.