Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
Typisch österreichisch
Kokemukseni mukaan Itävallan yhteydessä keskiverron eurooppalaisen mieleen tulevat sanat ”kakku”, ”kahvila”, ”Mozart” ja ”hiihtorinne”. Ne kaikki toki ovatkin osa Itävaltaa ja – tavallaan uskomatonta! – sen arkea. Silti yhtä paljon tai vähän Suomea kuvaavia sanoja voisivat olla sellaiset kuin ”kala”, ”sauna”, ”Sibelius” ja ”järvi”.
Vuonna 2003 Unesco tuli siihen tulokseen, että kansojen ja maiden kulttuuriperimä näkyy muuallakin kuin pelkästään käsin kosketeltavissa tuotteissa. Esimerkiksi Kiinassa on lääketieteensä, Argentiinassa tango. Etenkin monissa kehitysmaissa ei koskaan ole rakennettu satoja vuosia vanhoja kirkkoja, temppeleitä tai kaupunginosia, joita voitaisiin suojella. Kuitenkin niissäkin on ainutlaatuisia rituaaleja, traditioita ja tapoja. Sanalla sanoen kulttuuriperimää, jonka säilymistä kannattaa tukea.
Itävallassa päätettiin tänään, mitä uusia immateriaalisia kulttuuriperintökohteita se lisää omalle suojelulistalleen tänä vuonna.
Yksi ehdotus esitteli Wienin jalkapallojoukkuetta Rapidia kannustavan, lähes sata vuotta sitten pelatusta ja tärkeästä ottelusta alkunsa saaneen, taputussuosionosoituksen, joka perinteisesti alkaa varttitunti ennen pelin päättymistä ja todellakin on onnistunut kääntämään monen siihen asti tappiollisen ottelun kulun. Ehdotus oli tehty tositarkoituksella. Silti se hylättiin.
Muita erityiskohtelua havittelevia traditioita ja tapoja olivat esimerkiksi mitä erilaisimmat kulkueet ja juoksut, joista monet vaikuttavat ulkopuolisesta aivan yhtä pelottavilta, ihmeellisiltä tai ihanilta kuin Suomessa kaikenlaiset heittokilpailut tai lavatango.
Laulu ”Jouluyö, juhlayö” läpäisi seulan. Tästä linkistä löytyvät kaikki muutkin hyväksytyt ehdotukset ja niiden kuvaukset.
On yksi asia, pidetäänkö Unescon listaa turismilobbauksena vai kulttuurityönä tai jonain siltä väliltä. Toinen asia on kysyä, kuinka tarpeellista kansallisylpeys on ja mihin sitä käytetään. Kolmanneksi: oli maan brändi mikä tahansa, sen on muututtava siinä, missä maan omakuvaa on aika ajoin tarkastettava. On kysyttävä, mikä osa kulttuurissa halutaan säilyttää ja antaa perinnöksi uusille jäsenille.
Hyvän uutisen arvoinen asia tänään on, että myös Burgenlandin maakunnan romanien kieli oli läpimenneiden ehdotuksien joukossa. Tämä poliittinen kannanotto onnistuu toivottavasti suuntaamaan huomiota ryhmän ja sen kielen erityispiirteisiin. Itävalta on nähtävä monikulttuurisena ja monikansallisena maana, sillä sitä se on. Ollut jo monta sataa vuotta.
