Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
Ajan dramaturgista kolmijakoa.
Kehtasivat radiossa kuuluttaa elokuun lopuksi, että kesä on ohi. Kauheaa. Kesää ei enää ole. Se on loppu. Slut. On alkanut syyskuu, jonka pelkkä nimikin on aivan lohduton. Tosin sitä seuraavan kuukauden nimi on vielä lohduttomampi.
Mutta. Rauhoitutaan taas. Kyse on vain nimistä, järjestämisestä. Ihminen orientoituu järjestämällä asioita ja aikaa. Ajan suhteen tavallisin järjestämismuoto lienee kolmijako alkuun, keskikohtaan ja loppuun. Ei siinä sinänsä pitäisi olla mitään kauheaa. Elämän luonnollinen kiertokulku ja niin edespäin.
Lapsena pidin kovasti aluista ja lopuista. Niissä oli räväkkyyttä. Sen sijaan keskikohtia inhosin. Oli kyse kirjasta, elokuvasta tai kesäleiristä, keskikohta tuntui pitkästyttävältä. Siinähän jo oikeastaan tiesi, mikä homman nimi on.
Aikuisena asiat ovat muuttuneet. Alut ovat kaikessa uuvuttavuudessaan edelleen kovassa kurssissa. Keskikohdista nautin nykyään erityisen paljon. Mutta lopuista en välitä ollenkaan. Ne ovat parhaassa tapauksessa helpottavia, mutta aina myös surumielisiä ja pahimmillaan kauheita. En halua, että kesä loppuu. En halua, että juhlat päättyvät. En halua, että mikään tai kukaan kuolee.
*
Tänä kesänä Itävallassa yksi erityisen painava loppu oli keisarillisen suvun viimeisen kruununperillisen Otto von Habsburgin hautajaiset. Parin viikon ajan toimittajat kertasivat Habsburg-suvun vaiheita ja vaikutusta Euroopassa. Sitten monta vuosisataa historiaa sai hautajaismenoissa viimeiset dramaturgiset ohjeet, eleet ja lauseet. Ja kansi kiinni.
Yksi merkittävä alku puolestaan oli kesäkuussa tulta alleen saanut katolisten pappien kapinaliike. Kirkon sisäisissä kiistoissa ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta liikkeen suoruudessa, julkisuudessa ja laajuudessa sen sijaan on. Kolmesataa pappia on omalla nimellään ilmoittautunut tukijaksi ohjelmalle, jossa muun muassa pakkoselibaatti lopetetaan ja naispappeus hyväksytään. www.pfarrer-initiative.at & www.facebook.com/pages/PFARRER-INITIATIVE
Tämän kirkkotarinan keskikohta tulee varmasti olemaan aika pitkä. Näin monta ”kuritonta pappia” tässä maassa ei ole ihan pieni asia. Mitä heidän suhteensa tullaan tekemään? Ei heitä kai kaikkia voi panna viraltakaan. Mutta entä sitten? Paavi tuskin alkaa tehdä myönnytyksiä vain, koska Itävallassa kapinoidaan. Kysymyksiä pohditaan kiinnostavasti tällä viikkolehti das Profilin sivulla: http://www.profil.at/articles/1134/560/305449/kirche-das.
*
Kesän loppu. Syksyn alku. Muistan, kuinka opettaja aikoinaan puhui viikonloppujen, lomien ja muiden lepoaikojen tärkeydestä ihmisen terveyden kannalta. En tajunnut siitä kahdeksanvuotiaana mitään. Taisinpa jopa väittää, etten minä koskaan ole väsynyt.
Omalla kohdallani uusi alku alkaa tällä kertaa keskikohdasta. Jatkan siitä mihin kesää ennen jäin. Avaan kirjoja, jotka jäivät kesken ja huomaan kuin ensimmäistä kertaa, kuinka tauko toden totta voi virkistää ajatukset. Löydän Alexander Klugen lauseen: ”Kirja toimii kuin peili.” Kas siinäpä oivallinen, uudenlainen ja riemastuttava orientoituminen juuri alkaneeseen lukukauteen.
