Teksti Tuuli Hakulinen

…siitä pitävät huolen gopnikit.

Viimeviikolla Venäjän tiedotusvälineissä on puitu toimittaja Oleg Kashinin pahoinpitelyn lisäksi toista järkyttävää väkivallantekoa: 12 ihmisen joukkomurhaa Etelä-Venäjällä. Kushevskajan kylässä tapahtuneen joukkomurhan syy on alustavien tietojen mukaan taloudellinen. Murhan kohteena ollut bisnesmies Serever Ametov oli kieltäytynyt suojelurahojen maksamisesta aluetta hallitseville bandiiteille. Murhahetkellä talossa oli Ametovin lisäksi paljon vieraita, mukaan lukien neljä lasta, ja murhaajat päätivät eliminoida saman tien myös nämä mahdolliset silminnäkijät.

Tämä suurin joukkomurha sitten toisen maailmansodan, joka tapahtui samalla viikolla Kashinin pahoinpitelyn kanssa, nostatti keskustelua venäläisen kulttuurin väkivaltaisuudesta ainakin länsimielisen Ekho Moskva -radioaseman keskusteluohjelmista. Mikä auttaisi väkivaltaisuuksien hillitsemiseksi? Tarvitaanko kovemmat tuomiot väkivaltarikoksista ja muutenkin tehokkaampi oikeusjärjestelmä?

Itse mietin, että väkivallan juuret ovat kyllä syvemmällä kuin korruptoituneessa oikeusjärjestelmässä. Väkivallalla on hyvä maaperä kulttuurissa, jossa nyrkit ja veitsi on yleinen käytäntö ratkaista arjen tavallisia ongelmia. Näistä arkirikoksista ja väkivallan ilmapiiristä pitävät huolen gopnikit.

Sosiologian tohtorin Larisa Pautovan mukaan gopnikkeihin kuuluu jopa 25 prosenttia venäläisistä nuorista. Gopnikit ovat ainoa alakulttuuri, joka ei miellä itseään vaihtoehtoiseksi tai valtavirran vastaiseksi, vaan pyrkivät määräilemään ja muokkaamaan kaikkia alakulttuureita tahtonsa mukaisesti.

Ulkopuolisesti tarkasteltuna gopnikkien ulkonäkö on pellemäisen koominen. Pukeutumiskoodiin kuuluu verkkaripuku, tennarit ja nahkarotsi tai raidallinen merimiespaita. Pikantin tyylilisän tähän yhdistelmään tuovat kultaketjut ja vankilatyyliset tatuoinnit, kuten rakkaan nimi tatuoituna käteen, jokaiseen rystyseen yksi kirjain. Gopnikkien tyypillinen asento on kyykkyseisonta (sekin vankilakundeilta matkittu) katujen varsilla ja porttikongeissa. Pisteenä iin päällä on ilmeisesti venäläisiltä baabushkoilta peritty tapa: paahdettujen auringonkukansiemenien syöminen ja kuorien syljeskeleminen suunpielestä. Uskomatonta mutta totta – tälläistä länsimaalaisesta näkökulmasta aika huvittavan näyttävää kundia pitää Venäjän pikkukaupungeissa vakavasti ottaen pelätä ja varoa.

Gopnikit ovat usein pikkurikollisia ja mahdollisesti omaavat vankilataustan. 80-luvulla gopnik-kulttuuri syntyikin alunperin taskuvarkauksien ja pikkurikollisuuden ympärille. Sittemmin varastelua tärkeämmäksi piirteeksi on kuitenkin noussut oman valta-aseman pönkittäminen muita alistamalla. Alistuksen kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka voisivat potentiaalisesti olla gopnikkeja, mutta eivät niitä ole: korkeastikoulutetut, rauhalliset, sivistyneet ja hyvinkäyttäytyvät miehet. Erityistä vihaa ja syrjintää saavat osakseen homot ja tietenkin kaikki alakulttuurit punkkareista gootteihin.

Gopnikit hallitsevat julkista tilaa etenkin länsimaistuneiden Pietarin ja Moskovan ulkopuolella. He hengailevat kaduilla, vahtaavat ohikulkijoita, pummaavat tupakkaa ja haastavat riitaa. Uusien tuttavuuksien kanssa pyritään heti tappelemaan, mutta ensimmäisen tappelun päätteeksi saatetaan sopia luottamuksellinen ja pitkä ystävyyssuhde. Gopnikeilla solidaarisuus on yksi tärkeimmistä arvoista: ystäviä autetaan ja puolustetaan viimeiseen asti. Varo vaan ettet vahingossa loukkaa gopnikkia – kostamaan saattaa tulla kokonainen joukko hänen kavereita. Jako ”omiin” ja ”muihin” on jyrkkä.

Arvomaailma on gopnikeilla hyvikin konservatiivinen ja moralistinen. Omaa äitiä arvostetaan yli kaiken, ja muutenkin sukulaisten puolia pidetään kovassa maailmassa henkeen ja vereen. Myös naisia arvostetaan ja pidetään kuin kukkaa kämmenellä – tosin seksistisesti toisarvoisena gopnikkien maailmassa. Ja tietenkin kaikki ne, jotka gopnik mieltää ”omikseen”, ovat häneltä turvassa, ja voivat luottaa hänen nyrkkiensä tarjoamaan aina.

Vaikka gopnikkeja ei venäläisessä yhteiskunnassa arvosta mikään muu yhteiskuntaryhmä kuin gopnikit itse, on heillä vaikutusta koko yhteiskuntaan. Varsinkin verrattuna säyseisiin suomalaisiin väittäisin, että jokaisessa venäläisessä asuu pieni gopnikki. Jos baarissa joku tulee haastamaan riitaa, siihen mielummin vastataan kuin juostaan karkuun. Kaverin puolia pidetään vaikka nyrkein, ja naisista käydään aika ajoin kukkotappeluita. Väkivaltaa on olemassa, ja siihen suhtaudutaan luonnollisesti.

Koska lähes kaikki Venäjällä asuvat miehet ovat elämänsä myötä väistämättä tavanneet useita gopnikkeja, he ovat yleensä oppineet jotenkin selviämään gopnikkien haastamisesta saamatta turpaan. Seksismin ansiosta naisena ei onneksi tarvitse pelätä gopnikkien päällekäymistä. Ulkomaalaiset saavat puolestaan säälipisteitä, ja pääsevät pälkähästä – elleivät ala vahingossa kaivamaan verta nenästään esimerkiksi liian itsevarmalla käyttäytymisellä.