Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Tuuli Hakulinen
Tuloerot jakavat Venäjää. Neljän naisen porukka pitää silti yhtä.
Venäjä on suurien tuloerojen maa. Elintason kontrastia on vaikea olla huomaamatta, etenkin tasatuloiseen Suomeen verrattuna. Omaisuttaan häpeilemään tottuneesta kulttuurista kotoisin oleva ei voi olla hämmästelemättä sitä, miten osa kansasta kehtaakaan ajella loistavilla mersuillaan auringonkukansiemeniä kadun varressa myyvien mummeleiden ohi…
Ensimmäiseksi tulee mieleen mielikuvat Neuvostoliiton hajottua valtion omaisuudella äkkirikastuneet uusrikkaat, tai politiikan ja bisneksisen välimaastossa seilaavat ökyrikkaat oligarkit. Ja tietenkin pelottava uhkakuva 90-luvun rikollisliigoista suojelurahoineen.
Käytännössä hienoilla autoilla ajelevista uusiin kännykköihin puhuvista pietarilaisista valtaosa on kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä. Suomalaista peruskeskiluokkan sijaan Pietarissa on kokonainen kirjo eri tuloluokkien ihmisiä – jotka tuntevat kuitenkin kuuluvansa suunnilleen keskiluokkaan. Ilman vartijoita ja autonkuljettajia elävät hyvätuloiset ovat vallan keskiluokkaa verrattuna kunnon rikkaisiin. Kommunalkka-huoneessa asuvat kokonaiset perheet ovat myös tietenkin keskiluokkaa verrattuna asunnottomiin tai yksinäisiin eläkkeen varassa kitkuttaviin vanhuksiin.
Koska Venäjällä ei ole progressiivista verotusta, rahan tienaaminen ja omilla tuloilla rikastuminen on periaatteessa helpompaa, kuin esim. Suomessa. Toisaalta jos et syystä tai tosesta onnistu tienaamaan, niin mitään korvauksiakaan ei ole odotettavissa. Elintasokuilu ihmisten välillä vain kasvaa, vaikka alun perin olisi lähdetty samasta tilanteesta.
Opiskelija-aikainen neljän naisen ystäväporukka on hyvä esimerkki. Tutustuin Lubaan, Dashaan, Olesiaan ja Allaan 90-luvun lopulla. Silloin vähän päälle parikymppiset vasta yliopistosta valmistuneet nuoret vuokrasivat kimpassa 11 neliömetrin huonetta kommunalkassa. Kaksi tytöistä nukkui puoli huonetta täyttävällä levitettävällä sohvalla ja illalla viimeiseksi kotiin tulevat levittivät lattialle patjat. Töissä oltiin tarjoilijoina ja matkamuistomyyjinä.
Myöhemmin Luba teki myyjän uran LVI-tuotteita kauppaavassa firmassa ja kouluttautui samalla sisustussuunnittelijaksi. Korkeaa elintasoa ei ole tapana peitellä. WC-tuotteita myydyt tienestit ovat riittäneet ulkonäköön panostamisen, matkailun ja jatkuvan ulkona syömisen lisäksi myös omaan asuntoon, loistoautoon ja 8-vuotiaan pojan koulutukseen. Rahaa ei kuulemma silti koskaan ole liikaa. Suunnitelmissa on oman sisustusliikkeen perustaminen ja kaksion hankkiminen.
Valmistuttuaan englannin kielen kääntäjäksi Dasha keskittyi myös uraan: sihteerin pallilta hän yleni pikkuhiljaa rakennusalan yrityksen toimitusjohtajaksi Uralin alueen liike-elämän pääkaupungissa Jekaterinburgissa. Tulotaso on moninkertainen verrattuna sihteerin palkkaan. Sekä Dasha että Luba ovat lähtöisin aivan tavallisista perheistä, piskuisesta Kurganin kaupungista Uralin takaa.
Muilla kahdella naisella ei mene taloudellisesti yhtä loistavasti. Molemmat ovat tällä hetkellä huonosti palkatuissa töissä ja vailla koulutusta. Alla muutti jokin aikaa sitten Luban luota yksiöön, jonka vuokraan menee suurin osa hänen tuloistaan. Loput kuluvat ruokaan ja 4-vuotiaan tyttären lastenhoitajan palkkaan – työpäivät ovat pidemmät kuin mitä lastentarha on auki. Olesia muutti erottuaan vanhempiensa luo esikaupunkialueelle neljän lapsensa kanssa, sillä suurperheen elättäminen yksin olisi ollut taloudellisesti mahdotonta kaupanmyyjän palkalla.
Olesia, Luba, Dasha ja Alla ovat edelleen läheisiä ystäviä, eikä porukassa juuri mietitä tuloeroja. Hädän tullen paremmin tomeen tulevat voivat auttaa, ja esimerkiksi käytetyt lastenvaatteet jaetaan ilmaiseksi tuttavaperheille, ketkä niitä tarvitsevat.
Hämmästyttävää, miten vähän tuloerot jakavat ihmisiä eri yhteiskuntaluokkiin. Rahatilanne on kuin hetkellinen tila, joka voi muuttua milloin vain eri asianhaarojen seurauksena ja omalla panostamisella. Rahapulaan suhtaudutaan kuin huonoon sattumaan. Joskus rahaa on, joskus sitä ei ole.
